Etusivu / Artikkelit / Urheilijat / Haastattelussa: Rasmus Rönkä

 

Avustajamme Joonas Eloranta haastatteli kovaa laskemista kaduilla ja parkeissa viime talvina esittänyttä Rassea, eli Rasmus Rönkää. Mikä mies on siis kyseessä?

Moi Rasse!

No morjesta morjesta!

Mikä mekkala?! Mitä oot touhuillut viime aikoina? 

Tässä viime viikkojen aikana ollu aika tiukkaa aherrusta koulun kanssa, mutta tullu myös käytyä snoukalla mitä ehtii! Varsinkin ku tota lunta nyt tuli niin paljon tänne Helsinkiin päin myös.

Kiireinen mutta tunnollinen arki painaa päälle siis. Hyvä niin. Heitä tähän alkuun lyhyt (tai pitkä) esittely. Mistä sä oot kotoisin, kuinka kauan oot snoukkaillut, missä asustelet nykyään, mitä sä puuhailet (snoukkahommien ohessa) jne. Kovat faktat tiskiin heti alkuun!

Okei mistäs sitä lähdettäis. Kotkasta päin oon siis kotoisin ja siellä on tullut myös nää snoukka ja skeittihommat aloiteltua isoveljen perässä jo aika junnuna. Toi lumilautameininki ei siellä päin ainakaan sillon ollut mitään kauheen isoa, joten tuli skeitattua aika paljon enemmän. Muutama vuos sitten tuli sit muutettua tänne pääkaupunkiseudulle opiskelemaan ja täällä sitä on löytänyt myös aika paljon lisää intoa noihin snoukkahommiin!

Eli jätkä on alkunperin enemmän skeitti- kuin snoukkamäen miehiä. Syvennytään lisää aikojen alkuun eli Kotkan vuosiin. Millaista oli varttua Uberin (Uuperin) vuorilla? Edesmenneen Lumitykki.net lumilautailusivuston perusteella siellä vaikutti olevan hyvä haippi päällä mutta millainen meno siellä todellisuudessa oli?!

Joo Uuperista kaikki on saanut alkunsa! Tää keskushan on siis ollut kuntien (Kotka/Hamina) yhteisomistuksessa ja siellä on myös työntekijät vaihdellut ja tätä myötä haippi ollut myös vähän vaihtelevaa. Sillon kun alottelin laskemista niin muistan että siellä laski kans ”isojen poikien” jengi ja tän ansiosta meno oli myös kova! Meininki siellä oli kuitenkin aina se, että jos rinteeseen haluaa saada mitään obstaakkelia tai sellasta, niin ne täytyy mennä sinne ite laittamaan ja huoltaa myös (taitaa olla aika yleinen juttu muissakin Suomen pikkukeskuksissa?). Nyt oon kuitenkin kuullut, että paikalla on ollut pari vuotta uus omistaja ja ihan hyvä meno myös! Tekiskin mieli mennä pitkästä aikaa käymään ja fiilistelemään, jos vaan löytyis aikaa.

Switch boneless to bank, Espoo. 

Kuulostaa melko tyypilliselle skenaariolle mutta hienoa että hommat kehittyy edes hiljalleen. Osaatko sanoa mikä meininki Kotkan snoukkaskenellä on nykyään? Vai onko sellaista enää olemassa?

Jaa a.. Ei oo tosiaan tullut Kotkasta pois muuton jälkeen vierailtua kotikeskuksessa kertaakaan (vähän hävettää, mut ehkä myös kertoo omista kokemuksista jotain). Myös oma kaveripiiri sieltä päin on käytännössä tainnut tiivistää kauden snoukkaukset pariin kevätreissuun muihin keskuksiin. Kyllä kuitenkin kiinnostais itseäkin tietää, löytyykö sieltä suunnilta junnuja kellä intoa riittäis. Tiedän, ettei se ehkä ole mikään helpoin paikka varsinkaan parkkilaskemisen suhteen, mutta jos luovuutta riittää niin pystyy sitä hauskaa pitämään vaikka missä olosuhteissa.

Toivotaan että Uuperin uusi juniorisukupolvi on seuraamassa jätkän jalanjälkiä. Uuperin lisäksi Kotkahan on tunnettu Meripäivistään. Tiivistä paljasjalkaisena kotkalaisena lukijoille millainen tapahtuma on Kotkan Meripäivät!

Joka kesän kohokohta, eli käytännössä koko kaupungin laajuiset puistokaljasessarit haha. On siellä tottakai paljon keikkoja ja muuta vierailun arvoista. Itelle Meripäivien tärkein tapahtuma on kuitenkin aina Kotkan skedeparkilla järjestettävät Meripäiväskatet! Se on varmasti valehtelematta yks Suomen hauskimmista ja rennoimmista skeittitapahtumista jota suosittelen lämpimästi. Se tais valitettavasti pari vuotta sitten osua Helriden kanssa päällekkäin ja olisko viime kesänä ollut myös Ilosaari. Toivotaan, ettei tulevana kesänä tuu tällasia päällekkäisyyksiä. Meripäiväskatesta vahva suositus kaikille!

Pole to downrail, Kuopio. 

Noniin eli Meripäivät kalenteriin ylös! Meripäivistä voidaankin siirtyä lähes sujuvasti musahommiin, sillä ne taitaa myös olla lähellä sun sydäntä. Mitä soittimia sä soitat, kuinka usein ja miten innostuit musisoinnista aikoinaan?

Ne todellakin on. Junnuna tuli aloitettua pianonsoitolla ja sitä tulikin pimputeltua Kotkan musiikkiopistossa about 10 vuoden ajan. Siitä se vaihtui sitten kitaraan joka on tälläkin hetkellä se pääjuttu. Kotka-aikoina tuli harrasteltua myös noita bändijuttuja, mut ne jäi sitten hetkeksi kokonaan tänne PK-seudulle muutettua. Onneks Jallu (Partanen) tuli kuitenkin ehdottaneeks kimpassa soittelua ja se herättikin tän innostuksen musisointiin ihan uudestaan. Olin jo kerennyt hetkeks unohtaa kaikki haaveilut bändisoittelusta, mutta Jallulla on niin pirun kova meininki, että eihän siitä nyt voi kukaan kieltäytyä!

Ja Jallun kanssa te olette esiintyneet myös Wappulounaillakin, eikö? Onko teidän bändillä virallista nimeä tai tuotantoa vielä? Bandcamp ja Spotify-linkit tiskiin!

Joo eka keikka me vedettiin oikeestaan viime keväänä Lipiopenissa ja siitä oli sit jatkoa myös tää Wappulounaan keikka! Nimen keksiminen on osoittautunut tässä vuoden aikana selkeesti isoimmaksi haasteeksi ja hyviä ehdotuksia saakin heitellä mulle tai Jallulle! Tuotantoakin on tekeillä, mutta melkosen alkuvaiheissa ollaan joten turha vielä etsiä mistään tai edes käydä suuremmin odottelemaan. Voi olla kuitenkin, että kuuntelemaan pääsee mahdollisesti jossain näissä kevään laskutapahtumissa, mutta todennäkösesti taas ihan parin päivän varotusajoilla.

Tuotantoa ja yllärikeikkoja odotellessa mennään eteenpäin. Mä selasin sun facebookkia aikojen alkuun saakka ja 16-vuotiaana (2009) sä olit kirjoittanut näin: ”MAHTAVAT 16V ja vanhuus painaa jo niskaa ettei tästä varmaa enää mitää tuu…”. Ja jos ei muistu mieleen niin tässä siis viitataan silloiseen loukkaantumiseen. Kymmenen vuotta myöhemmin meno jatkuu edelleen rajuna mutta kuinka monta kertaa sä oot oikein onnistunut telomaan itsesi näiden vuosien varrella?

Haha tosta ei kyllä oo ihan tarkkaa muistikuvaa. Onhan näitä kolhuja ja murtumia sattunut sen verran, ettei niitä ehkä jaksa ruveta käymään yksitellen läpi. Vuosi sitten mursin mun ranteen toista kertaa puolen vuoden sisään ja jouduinkin laskemaan melkein koko kauden kipsi kädessä. Pahinta siinä oli se, että katkaisin siinä parin viikon jälkeen kaksi uutta kipsiäkin, enkä toisella kertaa enää kehdannut mennä lääkäriin vaan korjasin kipsin ite rautakaupasta ostetulla lasikuituteipillä. Haha! Ai niin ja puol vuotta aikaisemmin mulla oli samaan aikaan kipsit molemmissa käsissä. Voit vaan kuvitella miltä tuntuu käydä suihkussa kun molemmat kädet on teipattuna muovipusseihin millä sitten peset itses.

Hahahah no nyt alkaa olla meininki kohdillaan! Molemmissa lautalajeissa taitaa sattua yhtälailla, mutta jos pitäis valita niin kumman kaa; skeitti vai snoukka? 

Nyt pistit pahan! Pitäskö miettiä, että minkä lajin lehteen tää haastis menee haha. No oikeesti tääkin asia elää aika vaihtelevasti. Nyt kun on saanut nauttia noin lumisesta talvesta niin snoukkaus on ollut pirun siistiä ja siihen on tullut keskityttyä koko ajan. Toisaalta sitten ku alkaa lumet sulamaan ja asfaltti paistamaan niin kyllä se skeittaus alkaa taas kiinnostamaan. Jos on aivan pakko valita, niin kallistuu se hiukan skeitin puolelle.

Rehellisyys maan periin! Pysytään kuitenkin Rodeon hengen mukaisesti lumilautailussa. Sä oot ollu ahkera kuvailemaan sekä mäessä että kaduilla vuodesta toiseen ja viime vuosina isommat mediatkin on alkanut kiinnittämään huomiota suhun. Mikä on sun suhtautuminen lumilautailuun? Harrastus, ammatti, intohimo, pakkomielle, ajantappo, terapiamuoto vai ihan jotain muuta?

Niinpä! Olihan toi kuitenkin aika poliitikon vastaus haha! No joskus aikoinaan näin lumilautailun sellasena juttuna, millä pystyy tekemään kaikki ne jutut mitä skeitillä ei osaa tai uskalla. Nyt mun suhtautuminen siihen on muuttunut kuitenkin paljon enemmän omaksi lajikseen ja sitä myötä myös asiat joita fiilistelee on ehkä vähän vaihtuneet. Tällä hetkellä tuntuu, että tykkään ihan kaikesta, mitä lumilaudalla voi vaan tehdä ihan rinteessä kurvailusta lähtien. Noista sun mainitsemista asioista se taitaakin olla mulle kaikkea muuta paitsi ammatti.

Fs lipslide, Kuopio

Entäpä miten syntyi idea Runsitionista ja kuinka te käytännössä suunnittelitte ja toteutitte tuon idean?

Mulla on sellanen muistikuva että se idis tuli aika paljon yhteisesti Ruffen (Stephan Sutton) ja Allun (Penttala) kanssa. Me keksittiin myös se idea aika myöhäisessä vaiheessa kautta ja tiedostettiin myös ettei aikaa kuvaamiseen oo enää kauheesti, joten sen olikin tarkotus olla vaan kokeilu, että onnistuuko sellasen ”ikuisen runin” kuvaaminen käytännössä. Käytiin siis vaan kuvaamaan linjoja ja sitä mukaa sit mietittiin, että millä jutulla seuraava jatkuu jne.. Itseasiassa me aloitettiin kuvaamaan kanssa Runsition kakkosta tässä tänä talvena, mutta se projekti otti vähän takapakkia kun Ruffelta murtu kuvatessa solisluu. Näillä näkymin tää jää siis kahden vuoden projektiksi.

Harmi kuulla, että kuvaaja on toipilaana, nimittäin Runsition oli todella tyylikäs ja massasta erottuva projekti, ja toimitus piti siitä kovasti. Mitä vaihtoehtoisia suunnitelmia sulla on nyt loppukaudeksi? 

Oikeestaan siitä kuvausonnettomuudesta on jo sen verran aikaa, että Ruffe alkaa pikkuhiljaa olla takaisin mukana pelissä. Eli nyt jos näillä lumilla vielä keretään, niin yritetään kuvata linjoja tohon tulevaan Runsition pätkään. Sovittiin kuitenkin kans, että tällä kertaa ei hötkyillä eikä kuvata väkisin mitään, mihin ei lopulta olla tyytyväisiä, vaan mielummin jatketaan ensvuoden puolella ja saadaan mahdollisesti paljon parempaa jälkeä.

Kuulostaa erittäin hyvälle kaikin puolin. Saatko sä muuten lautoja tai muuta laskukamaa mistään? Sen verran villi meno oli sekä Runsitionissa että Kairas Priestissä (17/18 full part) joten luulisi lautojen järjestyvän jostain!

Sain just kaverilta järjesteltyä yhden käytetyn laudan tälle kaudelle ja niin se on mennyt aina ennenkin. Kyllä Boardstock, eli mun kotikauppa Kotkasta on ollut tukemassa mua aina ja siitä tosi iso kiitos sinne! Lautoja en kyllä saa ilmaseksi mistään, mutta se voi johtua myös siitä, että tuskin niitä kukaan tulee ovelle väkisin tarjoamaan. Toivottavasti nyt joku antelias maahantuoja lukee tän.

Vinkvink kaikki maahantuojat! Entäpä milloin tulee seuraava Kairan leffa? (toimitus ainakin odottaa comebackia!)

Kyllähän siitä on ollut puhetta, että täytyis vielä yks Kaira leffa rutistaa. Sitä mä kävin viime talvena oikeesti kuvaamaan, mutta sit selvis ettei kenellekkään muulle kertynyt tarpeeks matskua ja siitä syntyi sitten se Kairas Priest.

Eli herätys muutkin Kairalaiset! Tässäpä olikin kaikki mitä toimituksen tarvitsee tietää, mutta ei jätetä kaikkia kiviä kääntämättä. Mulla on nimittäin muutama bonuskysymys sun Runsition -luottokuvaaja Stephan Suttonilta, Kaira Productions -rikoskumppanilta Allu Penttalalta ja hyvältä ystävältä Mikael Larimolta.

SS: Sä painelet menemään spoteilla toinen side auki harva se päivä. Milloin sä aiot opetella laskemaan tai kanttailemaan? 

Hahhah tästä aiheesta mua onkin jo roustattu useemman kerran. Tän kauden mä oonkin laskenut oikeestaan vaan yhdellä takasträpillä kun toinen hävis (myös siteiden maahantuojat vinkvink). Ja mun perusteluna on myös se, ettei näissä etelän pikkumäissä tarvii paljon kanttailla, kun laskee vaan suoraan reilistä reiliin. Mainitsin aikaisemmin sen, että oon ruvennut fiilistelemään viimeaikoina ihan uusia juttuja lumilautailussa ja suurin juttu taitaakin olla se, että oon vihdoin tajunnut että laudassa on myös kantit!

SS: Sun IG nimi on rakettirazzle ja sua kutsutaan myös raketti-Rasseksi tai razzle dazzleksi. Mikä on näiden lempinimien tarina?

Molemmat on alkujaan sieltä Kotkasta. Yks lukiokaveri tuntu olevan innoissaan, kun se keksi sen raketti nimen joskus, enkä mä kauheesti tykännyt edes siitä, mut jotenkin se juurtu aika tiukkaan. Razzle taas on tullut Kotkan skeittihallilta vanhempien skedejätkien lempinimenä mulle. Ja se tietenkin pohjautuu kunnioittamaan myös Hanoi Rocksin edesmennyttä rumpalia Razzlea!

AP: Harva on karkkien takia uhkaillut kaveria puukolla tai istunut poliisi-maijan kyydissä. Kaikki siis tuntuu maistuvan, mutta miten nämä tilanteet ovat eskaloituneet tällaisiin mittasuhteisiin?

Onneks Allu ei suunnitellut tän haastiksen kaikkia kysymyksiä. No sanotaan vaikka, että mä oon melko perso karkille. Ja jos jostaan asiasta tykkää tarpeeks, niin on valmis menemään vaikka äärimmäisyyksiin niiden eteen.

Tuo poliisijuttu tapahtu Rollossa kun oltiin Kairan kanssa siellä kuvaamassa. Jukka Salminen tuli ihan sattumalta seuraamaan yhelle spotille mukaan ja lupas tarjota mulle koko illan, jos saan tempun päälle kolmella seuraavalla yrityksellä. Niinhän siinä sitte kävi ja vietettiinki pirun hauska ilta Rollon yössä. Matkalla kämpille Jukka lupas maksaa vielä kauppaostoksetki. Menin sitte innoissaan lappamaan ilmasia irtokarkkeja itelleni jotka onnistuin jotenkin punnaamaan väärin ja jouduin tästä hyvästä poliisilaitokselle asti selittelemään. Jukalla taitaa olla vielä tallessa kyseinen kuitti siitä erotuksesta minkä se joutu maksamaan, että mä pääsin vapaalle. Se oli muistaakseen 40 senttiä tai jotain.

ML: Tekevälle tunnetusti sattuu mutta mikä on sopiva aika kuntouttaa vammoja ennen kuin voi taas harrastaa?

Mun vastaus olis, että heti kun siltä tuntuu. Muistaakseen Kairas Preistiä varten tuli käden murtumisen jälkeen seuraava juttu kuvattua heti seuraavana päivänä. Ei sitä käsillä snoukata. Toisaalta voi olla että myös joskus se lääkäri voi tietää paremmin.

ML: Kylillä puhutaan sun mallin urasta, jotka käynnistyi eräiden skeittikisojen myötä. Haluatko avata tätä sivutoimenkuvaasi enemmän lukijoille? Toimitus ottaa mielellään vastaan kuvamateriaalia!

Tää kaveriosuus tähän haastatteluun olikin just mun mieleen haha! Kyse oli siis Hangupin järkkäämästä kisasta, jossa yks tehtävistä oli perustaa oma muotiblogi. Me kuvattin sitten aika kiireessä Ruffen kanssa sen kämpillä muutamat mallikuvat musta ja oikeestaan se blogi taitaa vieläkin olla pystyssä. Täytyy ihan tarkistaa. Jos tää lumilautailu käy jossain vaiheessa kyllästyttämään, niin toinen ura on onneks jo valittuna!

Ja näihin tunnelmiin onkin hyvä päättää tämä haastattelu. Laita loppuun vielä vapaamuotoiset kiitokset ja terveiset!

Kiitokset sulle Joonas ja terkut myös kavereille ketkä sattuupi lukemaan tätä! Erityiskiitos näille kolmelle ketkä keksi näitä miellyttäviä kyssäreitä tähän loppuun!

Kiitos Rasse, kiitos avustajat ja jääkäämme innolla odottelemaan uusia matskuja niin lumilautailu- kuin mallirintamalta!

Suvilahti wallride

Teksti: Joonas Eloranta 
Kuvat: Stephan Sutton

Edellinen
Seuraava

Kommentit

kommenttia

 
Jaa tämä sivuShare on Facebook
Facebook
10
 
 
 
 

Tilaa uutiskirje! 

Saat tietoa Suomalaisesta lumilautailusta sähköpostiisi.