Etusivu / Muut / Taka Okawa – Death Label

 

Joonas Eloranta haastatteli sponsorinsa, Death Label Snowboardsin, perustajaa Japanin katumeiningistä ja lumilautaskenenestä yleisesti hyvin tunnetun puuterin pöllytyksen ulkopuolella.

Terve Taka!

Terve!

Miten menee?

Kiitos hyvin. Talvi on mennyt puuteria pöllytellessä harva se päivä.

Kuulostaa erittäin maukkaalle! Putikan pöllyttelyn ohella sä olet perustanut Death Label lumilautailumerkin jo lähes kymmenen vuotta sinne ja viime vuosien aikana olet alkanut valloittaa Amerikkaan ja Eurooppaa vähitellen. Miksi sä aikoinaan perustit Death Labelin?

Ennen Death Labelin perustamista olin Allianilla töissä Miken (Miyazawa) ja Ingemarin (Backman) kanssa. Se oli todella hauskaa ja opettavaista aikaa, mutta vähitellen mieleeni kirkastui ajatus omasta lumilautamerkistä. Halusin perustaa merkin, minkä ideologia ei perustuisi niinkään bisnekseen vaan vapauteen toteuttaa omaa visiota, oli sitten kyse hauskapidosta, lautojen grafiikoista tai sheipeistä. Halusin perustaa lumilautailumerkin, missä laskijoita todella kuunnellaan ja heidän visioita uskalletaan toteuttaa.

(Tähän väliin toimitus suositteleekin kurkkaamaan Death Labelin instagramin, mistä löytyy kuva muun muassa ensi kauden PJ Gustafssonin limited edition pro modelista, sillä kyseisen laudan kannesta löytyy kukapa muukaan kuin aina yhtä ihastuttava GG Allin.)

Tuo visio todella näkyy Death Labelin laudoissa. Entäpä mitä suunnitelmia sulla on tulevaisuuden suhteen?

En ole koskaan halunnut omistaa isoa yritystä vaan Death Labelin meininki nykyisellään on jo eräänlainen ’dream come true’ minulle. Tällä hetkellä minulla on työnteon ohella aikaa laskea lähes päivittäin ja käydä iltaisin kaljalla niin se riittää.

Juuri näin, on taitolaji osata pysähtyä nauttimaan työn hedelmistä. Death Label on siis japanilainen lumilautailumerkki ja suomalaiselle Japani on puuterin luvattu maa, mutta entäpä paikallinen katulaskemisen kulttuuri. Millainen reiliskene Japanissa on?

Japani on täynnä toinen toistaan makeampia reilispotteja, mutta meidän reililaskijoiden skene on kuitenkin suhteellisen pieni…

Mutta kai Japanistakin löytyy teidän oma versio JP Walkerista?

Tunnetuimpia japanilaisia reililaskijoita lienevät Teddy Koo, Masato ja Masaki Toda, Ryoki Okawa ja Shoma Takao. Nämä tyypit on todella ajan hermoilla tällä hetkellä!

Legendapuolella meidän tunnetuimpia laskijoita on Shingo Kawano, Jun Tazawa ja totta kai Kazuhiro Kokubo, joka on itse asiassa perustanut Japanin tunnetuimman kuvausjengin eli STONP crewin

Alkoihan niitä nimiä tippumaan! Japani on myös tunnettu melko kielteisesti lumilautailuun suhtautuvista poliiseista, joilta saattaa huonolla tuurilla irrota melko isokin sakko kaduilla lumilautailusta. Onko tilanne ollut tällainen aina vai onko ulkomaalaisten crewien läsnäolo muuttanut tilannetta johonkin suuntaan?

Meille japanilaisille on ollut tyypillistä kuvata lumilautailuspotteja öisin, jolloin toimintamme aiheuttaisi mahdollisimman vähän häiriötä kenellekään. Ulkomaalaiset crewit ovat puolestaan ottaneet tavaksi kuvata päivänvalon aikaan, ja se luonnollisesti herättää uteliaiden katseet osakseen.

Japanilaiseen kulttuuriin kuuluu myös ajatus, että jokainen on eräänlainen kansalaispoliisi mutta tietysti Japanissahan on runsaasti poliiseja omastakin takaa. Moni kansalainen soittaa poliisit paikalle heti nähtyään lumilautailua kadulla, koska he eivät välttämättä ymmärrä mitä kadulla oikein tapahtuu ja tietenkin poliisit tulevat välittömästi paikan päälle.

Maassa maan tavalla eli omat työmaavalot mukaan, mikäli Japaniin aiot. Entäpä yleinen fiilis ulkomaalaisten läsnäolosta. Onko sun mielestä hyvä asia, että ulkomaalaiset tulevat Japaniin kuvaamaan katureilejä vai jääkö päällimmäiseksi tunne, että he vain käyttävät hyväksi teidän vieraanvaraisuutta omien klippien keräilyyn?

Mun mielestäni on todella hyvä asia lumilautailun kannalta, että ulkomaalaiset tulevat tänne kuvaamaan erilaisine visioineen. On aina mahtavaa nähdä ulkomaalaisista videoista jälkeenpäin, että mitä kaikkea pitkin me emme ole vielä tajunneet kokeilla liukua lumilaudoillamme.

Mun mielestä ulkomaalaisten tulisi lyöttäytyä yhteen useammin paikallisten lumilautailijoiden kanssa, sillä he osaavat luonnollisesti liikkua täällä paremmin ja tietävät paljon spotteja, mitä saa vetää rauhassa. Ja mitä tulee edellä mainittuun kansalaisaktivismiin, kyse ei siis ole vihasta ulkomaalaisia kohtaan vaan pikemminkin huolesta ja pelosta, että jotain ikävää sattuisi jollekin.

Näin se on eli yhteistyö ja kulttuurinvaihto tuskin on kenellekään pahaksi. Entäpä mitä sä puolestaan haluaisit opettaa ulkomaalaisille lumilautailijoille japanilaisesta lumilautailukulttuurista?

Japanilainen pyhä kolminaisuus on tuore putikka, onsen (=kylpylä) ja hyvä olut. Koe nämä kolme asiaa saman päivän aikana ja toista ne huomenna niin olet jo melko pitkällä japanilaisessa kulttuurissa! Täytyy kuitenkin todeta, että mielestäni varsinkin eurooppalaiset sulautuvat jo valmiiksi melko hyvin japanilaiseen kulttuuriin.

Laita vielä samaan syssyyn lopputerveiset kaikille Rodeon lukijoille, jotka mahdollisesti suunnittelee seuraavaa Japanin reissua!

Laskekaa päivisin putikkaa ja iltasin katuspotteja niin pysytte poissa vaikeuksista. Muistakaa myös kokea tuo edellä mainittu pyhä kolminaisuus ja syökää terveellisesti. Siinäpä se eli ei muuta kuin tervetuloa!

Kiitos Taka!

https://www.facebook.com/DeathLabelSnowboards/

Kuvia Death Labelin katalogista:

Screenshot 2017-05-24 08.06.19 Screenshot 2017-05-24 08.06.02 Screenshot 2017-05-24 08.05.37

Edellinen
Seuraava

Kommentit

kommenttia

 
Jaa tämä sivuShare on Facebook13