(Interview in english HERE)
Noin viisi vuotta sitten näin Zenjan laskemassa ensimmäistä kertaa Levin South Parkissa, pian sen jälkeen kun parkki oli siirtynyt sinne North Alpine -puolelta. Hänen tyylinsä erottui heti—nopea, varma ja luova, ja temput olivat sellaisia, joita oli vaikea edes hahmottaa. Kaverini sanoivat: “Tuo on Zenja, Snappyboarder,” Tajusin jo silloin että hän suhtautui laskemiseen totaalisen täysillä – All in or all out. Ja että hän näkee parkkilaskemista hieman uudella tasolla.
Vuosien varrella hän jatkoi kehittymistään. Tän vuoden klipeissä on astunut esiin tyylikkäämpi , itsevarmempi ja steezympää laskustailia hallitseva Snappyboarder. Kun lopulta tapasin hänet sattumalta Colorblind storessa, yllätyin positiivisesti. Sen intensiivisen uhkarohkean parkkilaskijan sijaan, jollaiseksi olin hänet kuvitellut, hän olikin rauhallinen, ajattelevainen ja hyvin aidon oloinen tyyppi. Hän kuunteli tarkasti, oli kiinnostunut monista asioista ja hänessä oli harvinaista syvyyttä.
Pian päädyimme laskemaan puuteria ja sivuhittejä sekä hississä keskustelemaan aiheista ulottuen taiteesta ja psykologiasta luontoon ja elämän filosoofisiin pohdintoihin. Näiden positiivisesti avartavien hetkien kautta opin arvostamaan paitsi hänen laskemistaan, myös hänen sitkeyttään ja hyväntahtoista määrätietoisuuttaan. –Christian
Väittäisin että hän on aika siisti tyyppi.
Teksti: Christian Sjöholm Kuvat: Nitro Snowboards
Rodeo: Hei Zenja, mitä kuuluu?
Zenja: Eipä kummempia, ihan hyvää tässä Levillä Colorblind storessa.
R: Minkälainen oli sun lapsuus?
Z: Kun olin 11-vuotias, perheeni ja minä muutimme Venäjästä Norjaan.
Aloin myydä sanomalehtiä 12-vuotiaana, ja vuoden säästämisen jälkeen (kun olin 13) ostin vihdoin itselleni lumilaudan – ja siitä hetkestä lähtien panostin siihen täysillä.
Hauska yksityiskohta: en ollut koulussa mikään suosittu tyyppi, joten yritin tehdä vaikutuksen muihin oppilaisiin huonon itsetunnon takia. Valehtelin monista asioista, kuten siitä, että perheeni oli rikas, ja myös siitä, että olin hyvä lumilautailemaan. Todellisuudessa minulla ei ollut edes lautaa enkä tiennyt lainkaan, miten lumilautaillaan, haha!. Se valhe kuitenkin todella pakotti minut aloittamaan lumilautailun mahdollisimman pian. Minulla ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin säästää rahaa ja ostaa lauta, ja sitten harjoitella, kunnes pystyin lopulta todistamaan luokkakavereilleni, etten ollut valehdellut.
Sen jälkeen menin lumilautakouluun Kiirunassa, Ruotsissa kolmeksi vuodeksi, ja se motivoi minua todella jatkamaan lumilautailua ja tavoittelemaan unelmiani.
R: Miten asetuit Leville?
Z: Asuin tuohon aikaan Kiirunassa, Ruotsissa. Levi oli vain kolmen tunnin päässä Kiirunasta, ja siellä oli Lapin paras parkki – kaikki puhuivat siitä. Kun olin noin 17-vuotias, minä ja ystäväni Kristoffer menimme sinne ensimmäistä kertaa. Jo siitä ensimmäisestä kerrasta lähtien haaveilin, että pääsisin käymään siellä useammin, ja lopulta se johti siihen, että muutin sinne.
R: Ketkä olivat ensimmäiset sponsorisi?
Z: Ensimmäinen sponsorini oli norjalainen lumilautakauppa nimeltä “50-50”. Se oli aluksi niin sanottu flow-diili, ja olin silloin muistaakseni 16-vuotias. Sen jälkeen aloin etsiä sponsoreita ja lähetin sähköpostia Nitro-jakelijalle Ruotsissa, jonka nimi oli FRONTFLIP, sekä lähetin heille kausiedittini. Frontflipin pomo, Patrick Lundin, vastasi viestiini ja sanoi olevansa todella mielellään valmis auttamaan minua.
R: Miten aloit tekemään editejä? Vaikutat olevan todella aktiivinen ja jatkuvasti liikkeellä, sekä yksin että kuvaajien kanssa?
Z: Olin aina suuri lumilautavideoiden fani. Se inspiroi minua hankkimaan oman kameran ja aloittamaan kuvaamisen itsekin. Nykyään on kyllä vaikeaa vain laskea ja nauttia, tiedäthän. Tuntuu, että kaikki pitää tallentaa kameralle. Yritän silti välillä irrottautua siitä ja vain nauttia elämästä ilman, että ajattelen kaiken kuvaamista.
R: Miten lähdit mukaan sosiaaliseen mediaan? Älypuhelimet muuttivat monen laskijan arkea paljon…
Z: Muistan, että teini-ikäisenä olin todella kiinnostunut tekemään pidempiä videoita YouTubeen, kuten kausi-edittejä. Sitten Instagramista tuli juttu. Minulla ei aluksi edes ollut somea, enkä oikeastaan välittänyt siitä, kunnes kaverini painostivat minut tekemään Instagram-tilin. Olin silloin 17-vuotias, eli selvästi myöhemmin kuin nykyään, kun lapset tulevat mukaan someen.
R: Ketkä olivat esikuviasi nuorempana? Millainen laskeminen vaikutti sinuun?
Z: Aivan alussa katsoin videoita Shaun Whitesta, koska en oikein tiennyt muusta.
Sen jälkeen esikuviksi nousivat Halldór Helgason ja Torstein Horgmo. Myöhemmin, kun syvennyin enemmän street-laskemiseen ja video-osuuksiin, aloin ihailla laskijoita kuten Jed Anderson, Tony Kerkelä, Denis Bonus, Scott Stevens jne.
R: Mitkä muut asiat ovat vaikuttaneet laskemiseesi ja temppuihisi? Sinulla on taustaa parkourista ja voimistelusta.
Z: Yleensä lumilautailijat pitävät skeittauksesta, mutta minun taustani oli parkour lumilautailun ohella. Jossain vaiheessa ajattelin, ettei parkour oikein sovi lumilautailuun, koska halusin kuulua siihen “core-lumilautailun kuplaan”. Niinpä aloin skeittaamaan ja lopetin parkourin.
Lopulta tajusin valehtelevani itselleni yrittäessäni sopia joukkoon. Aloin taas harrastamaan parkouria, ja se antoi minulle myös uuden näkökulman lumilautailuun.
Luova puoli tuli mukaan myöhemmin, erityisesti korona-aikana, kun aloin meditoimaan. Se ajanjakso muutti minussa jotain. Sain uudenlaisen perspektiivin siihen, miten näin itseni ja mitä oikeasti halusin lumilautailulta ja elämältäni.
R: Miksi valitsit Levin? Olet asunut täällä jo jonkin aikaa?
Z: Minulla oli aina unelma asua hiihtokeskuksessa. Muistan, että ensimmäinen kerta Levillä oli minulle kuin taikaa – valoja kaikkialla, hyvä energia ja joulutunnelma.
Aloimme käydä siellä useammin kuvaamassa edittejä. Lähetimme yhden editin Onboardille, ja he julkaisivat sen. Silloinen parkin vetäjä, Timppa Koskinen, näki sen ja otti minuun yhteyttä. Hän oli todella innoissaan ja sanoi, että ottaisimme yhteyttä seuraavalla kerralla, niin voisimme saada ilmaiset hissiliput.
Lopulta tutustuin yhä enemmän park crew’hun ja paikallisiin. Aloin viipyä pidempään, joskus kyselin ihmisiltä voisinko majoittua heidän luonaan. Ja jossain vaiheessa päädyin kuin huomaamatta muuttamaan sinne.
R: Miten Levi alun perin lähestyi sinua? Oliko se luonteva yhteys?
Z: Timpan unelmana oli siirtää parkki Alpine-alueelta South Parkiin. Kun se sitten tapahtui, hän pyysi minut mukaan park-tiimiin tekemään sisältöä.
Kun Marko Mustonen tuli mukaan liiketoimintajohtajaksi, asiat alkoivat vähitellen edetä kohdallani. Markon johdolla aloin vähitellen saamaan enemmän vaikutusvaltaa parkin kehittämiseen ja siihen, mitä haluamme näyttää somessa ja videoissa. Siitä se kehittyi luonnollisesti, ja pääsin syvemmälle mukaan parkin luovaan identiteettiin ja sen potentiaaliin. Marko antoi minulle mahdollisuuden tehdä some-sisältöä työkseni.
Sanoisin, että kehitys ensimmäisestä vierailusta yhteistyöhön Levin kanssa oli puhdas ja luonteva – tuntui siltä, että sen oli tarkoitus tapahtua.
R: Milloin pääsit mukaan Nitrolle?
Z: 17-vuotiaana aloin laskemaan Nitron Ruotsin jakelijalle, joka silloin oli nimeltään FRONTFLIP (nykyään STANDTALL). Jakelun vetäjä Patrick Lundin tuki minua kaikilla tarvittavilla varusteilla noin kymmenen vuoden ajan.
Vuonna 2016 osallistuin Nitron kuvauksiin Tandådalenissa, missä tapasin pomon Andi Aurhammerin, tiimimanageri Knut Eliassenin sekä muun tiimin. Se oli ensimmäinen kerta, kun kohtasin kaikki ja sain jonkinlaisen yhteyden kansainväliseen tiimiin.
Vuonna 2023 oli Nitron shootit Kläppenissä, ja sinä vuonna liityin virallisesti Nitro-tiimiin.
R: Millainen yhteisö Nitro-tiimissä on? Mainitsit perheenomaisen fiiliksen?
Z. Olen ollut todella tyytyväinen Nitroon, ja suuri kiitos kuuluu Patrik Lundinille. Hän oli se, joka näki potentiaalini ihan alusta asti.
Siisteintä on se, että he hyväksyvät aidosti jokaisen omana itsenään. Olen usein tuntenut olevani yksin ajatusteni ja laskutyylini kanssa, mutta Nitron sisällä tunsin oloni oikeasti hyväksytyksi. Patrik sanoi minulle monta kertaa näkevänsä minussa potentiaalia ja uskoi, että minusta tulee vielä jotain. Sen kuuleminen antoi minulle valtavasti itsevarmuutta. Sama pätee myös Knutiin ja Andiin – ilman heitä en usko, että olisin koskaan päätynyt Nitro-tiimiin.
R: Sinulla on hyvin omaleimainen näkemys lumilautailusta – melkein kuin filosofia. Haluaisitko kertoa lisää laskemisesi syvemmistä tasoista ja elämäntyylistäsi?
Z: Kiitos siitä. Tapani nähdä lumilautailu on muuttunut paljon vuosien varrella. Aluksi se oli enemmänkin siisti juttu, jota tehdä. Nyt se on tapa ilmaista itseäni – tunteitani ja fiiliksiäni. Uskon, että kannamme kehossamme paljon asioita, kuten menneitä kokemuksia ja traumoja. Se on itsessään ainutlaatuista ja saa meidät myös näkemään elämän eri tavoin. Lumilautailu on hyvä väline kääntää kaikki se, mitä tunnemme, lumilautailun kielelle.
Se, miten teemme temppuja, millainen tyylimme on ja mitä pidämme päällämme, on kaikki osa itseilmaisua. Lumilautailu – tai mikä tahansa taidemuoto – on paljon enemmän kuin usein ajattelemme. Liike on parantavaa, ja lumilautailu on osa sitä.
R: Millä setupilla lasket? Onko settisi muuttunut vuosien varrella?
Z. Tällä hetkellä lasken Nitro Optisymilla. En ole kovin tarkka laudoista – joskus lasken myös Team Prolla. Siteet ovat Team Pro -mallia ja kengät Vans Infuse.
R: Lasket usein ilman laseja, miksi?
Z. Mielestäni on aika yleistä laskea ilman laskulaseja, varsinkin silloin kun niitä ei oikeasti tarvita. Käytän laseja vain silloin, kun on todella kirkasta tai sataa lunta. Lapissa kauden ensimmäiset neljä kuukautta ovat melko pimeitä, joten laseja ei juuri tarvitse. Lisäksi tuntuu vähän oudolta, jos päässä on täysi varustus – kuin olisin joku pilotti.
R: Kenen kanssa lasket?
Z. Levillä ei ole kovin suurta lumilautayhteisöä, joten lasken yleensä yksin. Tykkään olla omassa flow’ssani.
Joskus lasken kavereiden kanssa, kun kyse on enemmän hengailusta tai reissuista.
R: Millainen taide inspiroi sinua?
Z. Elämän mysteeri inspiroi minua paljon. Tykkään kuunnella ihmisiä, jotka puhuvat itsensä kehittämisestä, mielen voimasta, filosofiasta sekä myös mystisemmistä asioista, joista esimerkiksi Carl Jung puhui. Lisäksi kaikki, mitä näen ympärilläni – luonnossa tai internetissä – inspiroi minua. Parkour inspiroi minua paljon, ja koen sen auttavan uusien ideoiden luomisessa lumilautailuun.
R: Lempimusiikki?
Z. Kuuntelen trapia, kun tarvitsen energiaa. Rauhallisempaa musiikkia silloin, kun olen enemmän fiilistelevällä tuulella.
R: Arvostat terveyttä ja puhdasta ruokaa. Onko kurinalaisuus vaikeaa?
Z: Kyllä, ruoka on tärkeää. Söin ennen paljon roskaa, enkä enää pysty siihen. Se vaikuttaa arkeen, uneen, mielialaan, suorituskykyyn ja palautumiseen.
Siksi puhdas ruokavalio on prioriteetti. En noudata mitään tiettyä dieettiä, vaan syön luonnollista ja terveellistä ruokaa. Ei sokeria, ei limsoja, ei turhaa roskaa – vain ruokaa, joka tulee luonnosta.
R: Mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteesi? Mikä ajaa sinua kehittämään uusia temppuja ja tekemään NBD-juttuja (never been done)?
Z: Olen oppinut luottamaan intuitiooni. Ennen kyse oli enemmän näyttämisestä, nyt sisäisestä motivaatiosta ja kauneuden löytämisestä pienimmissäkin yksityiskohdissa. Uskon, että kun luo sisäisen rauhan, sieltä syntyy uusia ideoita. Se inspiroi minua.
Haluan opettaa nuoria olemaan avoimempia ja vapaampia ilmaisussaan laskemisessa. Aion tehdä enemmän filosofista sisältöä, joka auttaa ihmisiä löytämään oman sisäisen äänensä sekä lumilautailussa että elämässä. Näiden välillä on paljon yhtäläisyyksiä.
Minua ajaa uteliaisuus. Uusien ideoiden ja temppujen luominen on kuin legopalikoilla rakentamista ilman ohjeita – tein sitä paljon lapsena. Ja ylipäätään uusien asioiden kokeileminen on hauskaa ja avaa uusia mahdollisuuksia.
R: Puhut henkisestä näkökulmasta – mitä se tarkoittaa käytännössä?
Z: Meditoin paljon. Uskon aidosti, että mielen voima on kuin taikaa. Uskomuksemme muovaavat todellisuuttamme. Muuta ajattelusi – muutat elämäsi. Oikealla fokuksella ja tahdonvoimalla voimme saavuttaa asioita, joita muut pitävät mahdottomina.
En lue kovin paljon, mutta yritän silloin tällöin. Lukeminen on hyvää keskittymiskyvylle, varsinkin kun olemme niin paljon puhelimilla. On parempi lukea kirjaa ennen nukkumaanmenoa kuin selata puhelinta.
Puhun venäjää, norjaa, ruotsia ja englantia.
Suosittelen Rick Rubinin kirjaa The Act of Creativity, jos luovuus kiinnostaa.
R: Opetat ja annat paljon takaisin nuoremmille. Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle?
Z: Minusta on hienoa jakaa sitä tietoa, jonka olen kerännyt urani aikana. Ei ole helppoa tulla hyväksi missään, saati ammattilaiseksi. Haluan auttaa nuorempaa sukupolvea saavuttamaan tavoitteensa. Olen itse saanut paljon elämältä, joten haluan myös antaa takaisin.
R: Miten näet lumilautailun sielun? Mikä sitä muovaa? Surffauksella on syvä yhteys luontoon, mutta sama pätee myös lumilautailuun, vaikka se joskus unohtuu. Mitkä ovat sen ydinarvot – tai ne, joita itse arvostat eniten?
Z: Lumilautailu on täysin oma maailmansa. Uskon, että kaikki lumilautailijat tavoittelevat vapautta, pitävät hauskanpidosta eivätkä halua, että heille kerrotaan mitä tehdä. Olemme kaikki omalla tavallamme erityisiä, mutta samalla myös hyvin samanlaisia.
Lumilautailu on taidetta – ja taide on itseilmaisua.
R: Mainitset usein kiitollisuuden. Haluaisitko kiittää jotakuta?
Z: Haluan kiittää koko Levin yhteisöä siitä, että he ovat aina tukeneet ja ottaneet minut lämpimästi vastaan.
Kiitos Nitro, Andi Aurhammer ja Knut Eliassen.
Kiitos Colorblind-porukalle lumilautailun tukemisesta. Kiitos Patrik Lundinille ja koko STANDTALL-tiimille siitä, että olette uskoneet minuun koko ajan.
Ja ennen kaikkea kiitos perheelleni – isoäidilleni, joka rakasti minua niin paljon, ikävöin häntä, sekä isäpuolelleni ja äidilleni. Äitini tuki minua lukion aikana ja maksoi koulutukseni. Ilman häntä en olisi se lumilautailija, joka olen tänä päivänä.
Sponsorini ovat Nitro, Standtall, Rad gloves, Horsefeathers, Levi ski resort, Vans boots
Seuraa Zenjaa Instassa: www.instagram.com/snappyboarder
The Life of Zen
About five years ago I first saw Zenja riding at the South Park in Levi, not long after it had moved from the North Alpine park. His style stood out right away—fast, confident, and creative, pulling off tricks I could barely wrap my head around. My friends told me, “That’s Zenja, Snappyboarder,” and it was clear he approached riding with a full commitment to progression and pushing his limits while inventing new tricks on the way.
Over the years, he kept evolving.This year his clips have showed a faster and more steezed out version of Snappyboarder. When I eventually met him in January 2026, I was surprised—in the best way. Instead of the intense daredevil park rider I had imagined, he was calm, thoughtful, and genuinely humble. He listened closely, showed curiosity about everything, and carried a quiet depth that’s not so common these days.
We ended up sharing great conversations and sessions—riding powder and side hits, talking about everything from art and psychology to nature and ideas about life. Along the way, I came to appreciate not just his riding, but his resilience, steady drive and humble personality.
This is the story of Zenja Potapov, also known as Snappyboarder. He´s a pretty cool dude. – Christian Sjöholm
Early Years
Rodeo: Hey Zenja what’s up?
Zenja: Not much
R: How has your season been so far?
Z: It’s been good, I’ve got way better with balancing snowboarding and rest.
R: You just got back from a trip?
Z: Yes, I was with the Horsefeathers team in Europe.
R: So tell us about your background?
Z: When I was 11, my family and I moved from Russia to Norway.
I started selling newspapers at the age of 12 and after a year of saving ( when I was 13) I finally bought myself a snowboard and that’s when I went all in for it.
Another funny fact, I was not a cool kid at school so i tried to impress other kids because of poor self esteem. I was lying to kids about a bunch of different stuff, like my family was rich etc. and also I was lying about that I was a good at snowboarding but in reality I didn’t even have a board and I had no idea how to snowboard haha. That lie really pushed me to start snowboarding asap. So I had no other option than saving money and buy a snowboard, then practice till I finally could prove to my classmates that I wasn’t lying.
Then I went to snowboard school in Kiruna Sweden for 3 years and that really motivated me to continue snowboarding and pursue my dreams.
R: How did you find your way to Levi?
Z: I was living in Kiruna Sweden at that time. Levi was only 3 hours away from Kiruna and it had the best park in Lapland, everyone was talking about it. So when I was around 17 me and my friend Kristoffer went there for the first time. And from that first time I dreamed of coming there more often which later actually led me to move there.
R: Who were your first sponsors?
Z: My first sponsor was a snowboard shop from Norway called “50-50”. Just as flow, I think I was 16 at that time. Then after that I was searching for sponsors and I emailedthe Nitro distribution in Sweden called FRONTFLIP and sent them my season edit. Patrick Lundin, the boss of distribution answered my email and replied that he would be happy to help me.
R: How did you start making edits? You seem to be very active and always on missions both solo and with filmers?
Z: I was always a big fan of snowboarding videos. So I guess that got me really inspired to buy myself a camera and start filming as well. And yes nowadays it is difficult just to snowboard and enjoy you know. It feels like everything has to be captured on camera. But I’m still trying to disconnect from it sometimes and just enjoy life without thinking about filming everything.
R: How did you jump into social media? Mobile phones changed things a lot for many riders…
Z: I remember when I was a teenager I was really into making longer videos for YouTube, like season edits. But then instagram became a thing. And at that time I didn’t have social media, I didn’t really care until my friends pushed me to get an instagram account. I was 17 at that time so way later than kids getting into social media nowadays.
R: Who were your idols growing up? What kind of riding influenced you?
Z: In the beginning I used to watch videos with Shaun White, since I didn’t know anything else.
Then it was Halldór Helgason, Torstein Horgmo. And later when I got deeper into street and video parts I looked up to riders like Jed Anderson, Tony Kerkelä, Denis Bonus, Scott Stevens etc.
R: What other things influenced your riding and tricks? You have a background in parkour and gymnastics.
Z: Usually snowboarders like skateboarding, but my background was to do parkour besides snowboarding. At some point I thought that parkour didn’t really fit into snowboarding because I wanted to fit into the core snowboard bubble. So I started skateboarding and stopped doing parkour.
Eventually I realized that I was lying to myself by trying to fit in. So I started doing parkour again. And that also gave me a new perspective on snowboarding.
The creative part came later, especially during Covid when I started meditating. That period changed something in me. It gave me a fresh perspective on how I saw myself and what I truly wanted with my snowboarding and life.
R: Why did you choose Levi? You lived here for a while?
Z: I always had a dream of living in a ski resort. I remember the first time I came to Levi it was like magic for me. Lights everywhere, good energy and Christmas vibes.
We started going there more often to film edits. We sent one edit to Onboard, and they published it. Timppa Koskinen, who was running the park at the time, saw it and contacted me. He was very hyped and told us to contact him next time so we could get free ski passes.
Eventually I became more connected with the park crew and the locals. I started staying longer, sometimes asking people if I could stay at their place. And at some point I somehow ended up moving there.
R: How did Levi initially approach you? Was it a natural connection?
Z: Timppa’s dream was to move the park to the South area from the Alpine park. When that happened, he asked me to join the park team and create content.
And When Marko Mustonen came in as commercial director, things gradually started to go forward for me. He gave me an opportunity to create social media as a profession.
So I would say the progression from coming here for the first time to getting a deal with Levi was pure and natural, I think it was meant to be.
R: When did you get on Nitro?
Z: When I was 17 I started riding for Nitro distribution in Sweden called Frontflip now called STANDTALL. Patrick Lundin the boss of distribution supported me with all the gear I needed for about 10 years.
In 2016, I went to a Nitro shoot in Tandådalen where I met the boss Andi Aurhammer and TM Knut Eliassen, and the rest of the team. That was the first time when I met everyone and got a little connection with the global team.
Then there was a Nitro shoot in Kläppen in 2023 and that year I officially joined the nitro team.
R: How is the community of riders at Nitro? You spoke of a family connection?
Z: I have been very happy with Nitro, and a lot of thanks goes to Patrik Lundin. He was the one who saw the opportunity in me from the whole beginning.
The coolest thing is that they truly accept everyone. I often felt alone in my head and in the way I ride, but within Nitro I felt genuinely accepted. Patrik told me many times that he saw potential in me and believed I would become something one day. Hearing that gave me a huge boost of confidence. And same goes to Knut and Andi if it wasn’t for them I would never have joined the Nitro team I think.
R: You have a very unique view on snowboarding. It’s almost like philosophy. Would you like to tell us a bit more about the deeper levels of your riding and the lifestyle you have created?
Z: Thanks for saying that. And how I view snowboarding has been changing for me a lot over the years.
At first it was more like a cool thing to do. But now is a way of how I express myself, my feelings, my emotions. I believe we have a lot of stored in our bodies like past experience and trauma. And that is a unique thing in itself and makes us also see life differently from one another. Snowboarding is a good tool to translate what we feel, but in a snowboarding way of course. The way we do tricks, the style we have and what we are wearing is all a product of self expression. Snowboarding or any art form is more than we think. Movement is healing and snowboarding is part of it.
R: What are you riding? Has your setup changed during the years?
Z: Right now I’m riding Nitro Optisym. I’m not super picky with the boards, sometimes team pro too, binding team pro, boots Vans infuse.
R:You often ride without goggles, why is that?
Z: I think it is pretty common to ride without goggles. Especially when it is not necessary.
I use googles only when it’s very bright or snowy. In Lapland the first 4 months of the season are pretty dark, so you don’t really need googles. And I feel like it’s also looks weird when you have full on gear on your head, like I’m some kind of pilot.
R: Who do you ride with?
Z: We don’t have a big community of snowboarders in Levi so I usually don’t ride with people, I like to be in my own flow.
I sometimes ride with friends when it is more like a hang out or on trips.
R: What art inspires you?
Z: The mystery of life inspires me a lot. I like to listen to people who talk about self improvement, mental power, philosophy and also into mystical stuff what Carl Jung talks about.
Then everything I see around me, whether in nature or the internet, that inspires me.
Parkour inspires me a lot, I think that helps me to create new ideas for snowboarding.
R: Favourite music?
Z: I listen to trap when I need energy. Calm music when I’m moody.
You give emphasis to health and clean food. Is it difficult to have a solid discipline?
Yes food is important. I’ve been eating a lot of crap in the past and I can’t do it anymore. It effects my regular life, my sleep, my mood, my performance and recovery. So yes clean eating is a priority.
I don’t follow any specific diets, I just eat natural healthy food. No sugar, no sodas, no bullshit, just foods you get from the nature.
R: What are goals for The Future? What drives this passion for new tricks and cracking nbd (never before done) hammers?
Z: I’ve learned to trust my intuition. Before, it was more about showing off. Now it’s about feeling an inner drive and finding beauty in the smallest details.
I believe in creating inner peace and from that space, new ideas emerge. That excites me.
I want to teach kids to be more open and free in their expression of riding. I plan to create more philosophical content to inspire people to find their inner voice both in snowboarding and in life. There are so many parallels between snowboarding and life.
And what drives me is curiousity I think. Creating ideas or tricks is like building Lego without instructions. I always did that when I was a kid. And also trying different things in general is fun. It can open new doors to new possibilities.
R: You talk about a spiritual perspective, What does that mean in reality?
Z: I meditate a lot. I truly believe the power of the mind is pure magic. Our beliefs shapes our reality. Change your mind change your life. With the right focus and willpower, we can manifest things that others think impossible.
I don’t read super much but I’m trying from time to time. I think reading is also good for your focus. Since we are so much on the phones. It’s better to havie something like a book to read than the phone before you go to sleep.
I speak Russian, Norwegian, Swedish and English.
I would recommend Rick Rubin’s book “The act of creativity”. If you are curious about creativity.
You often like to teach and give back to the younger generation! What are the future plans?
Yes I think it is fun to share the information that I gathered over the years of my career. It is not easy to become good at anything and especially become pro. So I do want to help younger generation to achieve their goals. I have received a lot from life so I do want to give back as well.
R: How do you see the soul of snowboarding? What shapes it? Surfing has a deep connection to mention but so does snowboarding even though we tend to forget about it? What are its core values or the ones that you value the most?
Z: Snowboarding is a completely different world. I think all of the snowboarders thrive for freedom, like to have fun and we don’t like to be told what to do, We all are pretty special beings, but at the same time pretty similar to one another. Snowboarding is art and art is expression.
R: You mention Gratitude often? Would you like to thank anyone in general.
Z: I want to thank the entire Levi community for always supporting and welcoming me.
Thank you to Nitro, Andi Aurhammer, Knut Eliassen
Thank you to the Colorblind crew for supporting snowboarding. Thank you to Patrik Lundin and the rest of the STANDTALL crew for believing in me the whole time.
And most importantly, thank you to my family, my grandma for loving me so much I miss her, my step dad and my mom. She supported me through gymnasium and paid for my education. Without her I wouldn’t be a snowboarder as I am today.
Zenjaa’s sponsors are Nitro, Standtall, Rad gloves, Horsefeathers, Levi ski resort, Vans boots
