Folgefonna http://www.folgefonn.no/ on Norjan eteläisin jäätikkö, joka sijaitsee länsirannikolla, Bergenistä muutaman tunnin ajomatkan päässä. Jäätikkö on osa Folgefonnan kansallispuistoa. Itse keskus sijaitsee uskomattoman kauniissa ympäristössä, serpentiinitien huipulla, josta kauniina päivänä avautuu jylhä näkymä vuoristoon, paljastaen kauniit järvet ja metsät vuorien väleissä. Paikallisen hipin mukaan Fonna eroaa legendaarisen Strynin vapaalaskupainotteisemmasta kesämäestä panostamalla parkin monipuolisuuteen. Fonnassa onkin huikea parkki, jossa pitkän nousun ansiosta saa samaan raniin todella monipuolisen kattauksen reilejä ja hyndiä. Alottelijalle paikka voi tuottaa hieman tuskan hikeä, vaikka mäestä löytyy myös muoviputkia ja pienempiä hyppyreitä. Jäätikön muodot ja kallion seinämät puolestaan mahdollistavat mahtavat puitteet raksailla omia set uppeja.
Kovasti motivoituneena laskijana olin hieman yllättynyt, kuinka hankala heinäkuussa oli saada ihmisiä lähtemään mukaan laskureissulle. Toki on ymmärrettävää, että kesällä saattaa pyöriä muut kesäisemmät aktiviteetit mielessä kun laskeminen. Loppu viimein saatiin kuitenkin melko sekalainen seurakunta starttaamaan heinäkuun alussa kohti Norjaa. Auto oli luonnollisesti ääriään myöten täynnä, kilometrejä aikalailla taitettavana ja auton radion toiminta oli satunnaista. Maisemat, seikkailun tuntu ja kova motivaatio laskemiseen olivat todella joka kilometrin väärti. Lautalla Tukholmaan, laivan bingosta palkintosuklaata, taxfreestä olutta ja ennen Norjan rajaa kuumeinen googlailu maahantuontirajoituksista. Matkan varrelta löytyi myös eeppisiä skeittiparkkeja, etenkin Tukholman isot betoniparkit kannattaa käydä testaamassa mikäli laji kiinnostaa.
Reissun ajan asuimme Jondalin pienessä merentuoksuisessa kylässä vuonojen keskellä, josta serpentiinitie Fonnan korkeuksiin lähti mutkittelemaan. Yövyimme Folgefonn Gjestetun http://www.folgefonn-
Norjalaisten voileipäkulttuuri on melko raju omiin ruokailutottumuksiin nähden.
Aamupalakriitikkona astelin hieman skeptisenä ensimmäisen kerran Folgefonna Gestetunin aamupalalle. Vastaan leijaili kuitenkin tuoreen leivän tuoksu ja keittiöstä kantautui rosoiset Edith Biafin soinnut, samalla katseeni osuessa puolentoista kilon palaa perinteistä Norjalaista ruskeaa juustoa. Olin myyty. Ja mikä parasta, paikassa sai tehdä omat leivät lounaaksi mäkeen mukaan. Kerrankin hotlan aamupalalta sai pakata eväät vilkuilematta vaivihkaa ympärilleen. Haapalainen tuntui ainakin olevan lounastauolla mäessä mielissään maapähkinävoi-nutella-
Fonnaan ajelee vajaan puolisen tuntia Jondalin kylästä, yksityinen tie vaati noin seitsemän euron suuruisen tullimaksun, joka niillä maisemilla oli kyllä jokaisen pennin väärti. Fonna sijaitsee puolentoista kilometrin korkeudessa, tie vuoren huipulle on mutkainen ja paikoitellen todella kapea. Tämä saattaa aiheuttaa päänvaivaa ja liikenneruuhkia, mikäli ajaa yhden renkaan tieltä ulos niin, että auto jää pohjasta mutkaan kiinni. Tämän saimme toissavuonna huomata. Opimme myös, että viimeistä osuutta matkasta saa taittaa ykkönen silmässä, mikäli autossa on viisi henkeä. Neljä päällä pääsi ylös jo kakkosella. Tämä saattaa olla asia, mikä kannattaa huomioida, mikäli autolla meinaa reissuun lähteä. Alaspäin matka toki taittuu huomattavasti mukavammin, jarrupalat vinkuen.
Fonna ei ole talvisin auki lainkaan, joten keskuksen avatessa toukokuussa, riittää vuorilla todella paljon laskettavaa. Tähän aikaan lunta voi vielä sadella lisää suuriakin määriä, 2015 keväällä dumppasi niin, että hissitolpat peittyivät kokonaan lumen alle. Lunta oli tällöin 16 metriä. Seuraavana vuonna meidän siellä ollessa lunta oli 4m, joten ero oli todella huima.
Fonnassa on yksi pitkä ankkurihissi. Keskuksen johtaja kertoi, että jäätikön sulaessa ja liikkuessa, hissi täytyy nostaa ja siirtää ylemmäs joka ikinen vuosi. Kysyttäessä suolauksen vaikutuksesta jäätikköön, ei kukaan haastateltavista nähnyt tätä ongelmana, vaan ajattelivat suolan kuitenkin valuvan sulamisvesien mukana mereen.
Fonnan pitkään parkkiin mahtuu monenlaista rautaa ja muotoa. Mestassa on paljon reilejä, jotka poikkeavat paikoitellen paljonkin perusreileistä niin pituudeltaan, kuin muodoiltaankin. Pisimmät pyöreäputkiset reilit ovat todella pitkiä, mutta sekaan mahtuu myös lyhyempiä reilejä eri muodoissa. Pitkä parkki oli rakennettu niin, että reilejä ja hyppyreitä oli vaihtelevassa suhteessa, mikä piti mielenkiinnon hyvin yllä. Alkuosassa oli jibbailtavaa kuten pressejä, muoviputkia, wallride ja kaksi bumppirataa sekä erilaisia reilejä. Kaksi pienehköä hyndää peräjälkeen laski kynnystä kokeilla uusia juttuja, ja näiden jälkeen usein pysähdyttiin kummulle vetämään henkeä, jolloin kavereiden rykäisyt hyndistä näki hyvin. Samalta kummulta näki hyvin alkavan kolmen reilin ranin, jossa kilvoittelua saattoi jatkaa. Kolme viimeistä hyndää olivat kasvavassa koossa jo oikean hyppyrin kokoisia, jäätiköiden perusongelmana sohjossa vauhdin saaminen saattoi kuitenkin olla kelistä riippuen haastavaa.
Fonnassa on töissä kaksi lumilautailijoista koostuvaa parkkitiimiä, jotka ovat vuoroviikoin töissä. Kundit hehkuttivat työpaikan olevan maailman paras. Parkin set uppi muuttuu usein. Kesällä lumi sulaa tuulen ja sateiden vuoksi välillä hyvinkin nopeasti, ja tästä syystä reilit kaivetaan ensin todella syvälle, jotta ne kestäisivät sään vaihtelua. Tuulen ja sateen vuoksi lunta voi sulaa metrinkin verran päivässä. Tämä seikka ei varmasti parkkitiimin työtä helpota ja saattaa koetella myös laskijoiden ymmärrystä. Kuitenkaan mäessä ei yhtään päivää ollut niin, etteikö ainakin suurin osa reileistä olisi ollut hyvässä sheipissä.
Hyvänä lumivuonna hissiladun ympärille muodostuu luonnostaan paippi, josta saa todella hauskoja, joskin paikoitellen vaarallisia sidehittejä, mikäli hississä on runsaasti väkeä. Hissinousun aikana on melko viihdyttävää seurata, kuinka taitavat laskijat hyödyntävät kaarien muotoja, joskin tämä saattaa aiheuttaa paikoitellen hieman kuumottavia tilanteita. Rinteessä on myös hieman kauempana valtavan kokoinen kuvaushyndä, jota kuvausporukat voivat vuokrata huokeaa korvausta vastaan. Kirkkaalla kelillä sijoitus saattaa olla hinnan väärti, sillä auringon laskiessa hyndän ländin taa vuorten väliin, saa piuhalle mitä satumaisempia otoksia luonnon väriloistossa.
Ilmeisesti paras aika tulla Fonnaan on heti toukokuun puolen välin jälkeen, jolloin lunta yleensä riittää kunnolliseen puuterilaskemiseen saakka ja parkki alkaa olemaan valmis. Kesä- ja heinäkuussa Fonnassa on paljon leirejä, jolloin parkki on ajoittain ruuhkainen. Tänä aikana parkkia kuitenkin huolletaan aktiivisemmin päivän mittaan. Fonna on auki syyskuuhun saakka.
Kuten vuorien korkeuksissa on tapana, sää saattaa päivän aikana vaihdella nopeastikin ja vettä tunnetusti voi Norjassa sataa paljon. Sateisimpina hetkinä ala-aseman kahvilassa vallitsi mukava tunnelma pöytien täyttyessä kaveriporukoista jotka pelasivat korttia, söivät eväitä (voileipiä) ja joivat kahvia termarista. Sateen väistyessä ihmiset palasivat mäkeen. Sateessa on se hyvä puoli, että se pitää parkin pehmeänä ja reilit liukkaana. Tekniset vaatteet voi olla hyvä pakata mukaan, mikäli sellaiset kaapista tai kaverilta lainaan löytyy. Protippinä, myös ylimääräiset sisäkengät voi olla hyvä ajatus, mikäli kamojen kuivaamisen kanssa on haasteita.
Reissuun mahtui myös aurinkoisia hetkiä, jolloin Fonna ehdottomasti näyttää parhaat puolensa. Lämmin suositus, mikäli kesälasku hyvässä parkissa kiinnostaa. Vaikka rahaa reissuun saa toki varata, pystyy matkan toteuttamaan myös melko edullisesti. Hissiliput ovat yllättävän halpoja Norjan hintatasoon nähden. Päivälippu on nelisenkymmentä euroa ja viikon lippu n.180 euroa. Mikäli rahaa haluaa säästää, kannattaa tankkaus ja ruokaostokset hoitaa Ruotsin puolella. Kuitenkin Norjalainen kansallisherkku, vohveli ruskealla juustolla, on sellainen, mitä ei kannata jättää kokeilematta!
Teksti: Siv Knudsen Kuvat: Sivin kännykkä ja Klas Nasman
.gif)