Syksyllä ilmestynyt Snappyboarder on Levin ja Nitron laskijoihin kuuluvan Zenja Potapovin näkemys lumilautailusta. Jos visuaalisesti upea pätkä on vielä katsomatta niin löydät sen TÄÄLTÄ. Haastattelimme videon tekijää Joonas Mattilaa laskupätkän tekemisestä ja yhteistyöstä Zenjan kanssa. Katso myös yllä oleva Behind-the-scenes pätkä Snappyboarderin tekemisestä.
Joonaksen töihin voit tutustua TÄÄLLÄ.
Kerro vähän laskutaustatasi ja miten olet päätynyt videokuvaukseen?
Olen kotoisin Rovaniemeltä ja siitä asti kun muistan on aina koulun jälkeen illat vietetty Ounasvaaralla laskien. Ehkä puolikkaan kauden kokeilin lautailua mutta muuten on suksilla tullut oltua. Kun polvi ei enää kestänyt parkkihommia niin päädyin kokeilemaan kuvaamista, jotta saisi viettää aikaa vielä samassa kaveriporukassa. Taisi olla talvi 10/11 kun sitten aloin huomaamaan että motivaatioa ja edellytyksiä kehittymiseen kuvauspuolella olisi. Onnekseni kavereina oli tosi monia taitavia laskijoita joiden kanssa pääsi hiomaan videotaitoja.
Polvi leikattiin seitsemän vuoden kituuttelun jälkeen, jonka ansiosta sain varmuutta omaan laskemiseen ja päädyin kokeilemaan vuorihommia. Sillä tiellä ollaan vieläkin ja parkin laskeminen on henkilökohtaisesti jäänyt käytännössä kokonaan pois.
Miten päädyit Snappyboarder projektiin mukaan?
Kiitos siitä kuuluu Anette Latva-Piikkilälle Levi Ski Resortilta. Hän toimi yhdistävänä linkkinä minun ja Zenjan välille ja antoi meille vapauden tehdä omanlainen videoprokkis jonka todella löysinä raameina toimi Levin hiihtokeskus. Koska tämä oli Zenjan kanssa meidän ensimmäinen juttu yhdessä, aloiteltiin tutustumalla toisiimme puhelimen välityksellä. Halusin tietää mistä Zenjan nimikkotemput snappyt ovat oikein peräisin. Kun siihen ei löytynyt yksiselitteistä vastausta, niin aloin heittämään ideaa jos videon jujuksi tulisi muutos aiemman ja nykyisen Zenjan laskutyylin välillä. Zenja oli heti alusta täysillä mukana ideassa ja vielä kun siihen lisättiin vaikutteita supersankarianimaatioista ja Stranger Thingsistä oli oikein inspiroivaa lähteä työstämään ideaa todellisuudeksi.
Minkälainen aikataulu projektilla oli, tuliko kuvauspäiviä paljon?
Minulla oli visio käyttää hyödyksi mahdollisimman paljon keskitalven kaamosaikaa ja sen mahtavaa valoa. En ole parkkia kuvannut moneen vuoteen, mutta tiesin heti alusta alkaen, että haluaisin tehdä visuaalisesti näyttävän lopputuloksen. Lopulta kuvauspäiviä tuli 15. Mulla oli maaliskuusta alkaen bookattu loppukevät Tromssaan Nikolain kanssa, joten ennen sitä haluttiin saada homma paketiin. Vähän se kuitenkin meni yliajalle ja maaliskuussa vielä kuvattiin muutamia kertoja kun olin ”lomalla” toisista kuvauksista.
Oliko tarkkaan lyödyt päivät, odotitteko vain hyviä säitä ja olosuhteita vai kuvattiinko milloin vaan?
Kelien kanssa kieltämättä oli hieman ongelmaa alkutalvesta ja tekemisestä vaikeutti myös se, että en asu Levillä. Pyrittiin muutaman päivän kuvausrupeamiin ja sitten taas luovaa taukoa ja lepuuttelua.
Muistan yhden kerran, jolloin tuuli aivan älyttömästi. Käytännössä Levin eturinne oli ainoa avoinna oleva hissi jolla pystyimme tekemään jotain. Tuoltakin kuvauskerralta jäi käteen kuitenkin kaksi todella hyvää pimeällä kuvattua mannypad-temppua. Veikkaan, että ne olisi jäänyt kuvaamatta jos parkin hissi olisi ollut auki oli siinä mielessä tuuri kävi. Ei kaikkea pysty suunnittelemaan.
Minkälaista Zenjan kanssa oli kuvata? Tuliko ylläreitä?
Eihän nuita temppuja itse osaisi edes kuvitella niin siinä mielessä ylläreitä tuli melkein päivittäin. Yleensä Zenja näytti tai kuvaili tempun, ennen kuin alettiin kuvaamaan. Sitten mennään molemmat aivan omiin keskittyneisiin tiloihin ja pidetään fokus täydellisessä suorituksessa. Mulla menee yleensä pari vetoa löytää kuvakulma mistä tykkään ja sen jälkeen alkaa jännittämään että mitä jos Zenja saa tempun päälle ja kuvaus ei onnistukkaan.
Tykkäätkö ”ohjata” kuvattavaa jos on vaikka sellainen päivä että ei lähde tai tuntuu että pitäisi vaihtaa temppua tms? Vai otatko hinkkajaiset vain kiltisti vastaan?
Mulla on semmonen ideologia käytännössä kaikkien laskulajien ja vastaavien kanssa, että haluan ohjata itse tekemistä mahdollisimman vähän. Oma roolini on kuin olla dokumentaristina tallentamassa eri temppuja ja tilanteita. Tällöin laskijat saavat itse toteuttaa itseään ja lopputulos näyttää parhaalta. Uuden laskijan kanssa ei aluksi osaa sanoa itse, milloin hinkkajaiset menevät liiallisuuksiin ja uusia ideoita tarvittaisiin. Muistan ainakin S-reilin snappystä sen, että siinä ei Zenjalla meinannut millään osua kulmat kohdilleen ja useina eri päivinä hinkattiin samaa temppua. Kun se ei mennyt eikä saatu muutakaan niiltä päiviltä niin piti alkaa vähän itsekin ohjailemaan tilannetta. Sitten yks päivä se napsahti päälle ja saatiin siitäkin hyvä shotti.
Loppuun kommentit Levin parkista?
Aivan timanttinen! Ja missä kunnossa parkkitiimi pitääkään sitä. Oli ilo laskea follow cameja Zenjan perässä kun pystyi luottamaan että kaikki featuret oli smootteja eikä yllättäviä jääkokkareita tullut eteen. Mulla tosiaan oli viime talvena vielä toisen polvileikkauksen (ei sen joka minut ajoi kameran taakse) kuntoutus käynnissä ja sen puolesta kuvaaminen oli todella riskialtista hommaa. Hyvä ettei käynyt mitään.
Ja onko tälle talvelle jo jotain projekteja lyöty lukkoon?
Huhtikuussa olen todennäköisesti Lyngenissä Nikolain völjyssä mutta muuten on vielä auki. On kaikenlaista suunnitteilla kyllä.
.gif)