Keski-Suomen sydämessä sijaitsee hyvin perinteisen näköinen kesämökki ympäristö: hirsimökki, aitta, leikkimökki ja pihasaunan edustalla patio paljuineen. Pakkasauringon laskiessa vaarojen taa, kauniit pihavalot luovat tunnelmaa illan hämärtyessä. Erityisen paikasta kuitenkin tekee sen, että mökki-idyllin ympärille on rakennettu lautailuparatiisi, talvisin snoukkailuun ja kesällä skeittaukseen.
Iso hirsimökki tarjoaa täyden varustuksen asumiseen ja pedit kymmenelle hengelle. Paikka on sisustettu erittäin hyvällä fiiliksellä ja tarjosi myös hyvän kattauksen vanhoja lautailulehtiä. Parasta kuitenkin on alakerran mikromini.
Heti etuoven edestä aukeaa piha parkki, jossa on pieniä reilejä, hyndiä, kaaria ja kornereita. Ranin alkuun on rakennettu vauhdinotto torni ja samaan raniin voi valita eri linjoja. Metsän siimeksestä paljastuu erilaisia puisia polejameja sekä banked slalom rata. Metsässä riittää myös hyvää profiilia puuterin laskemiseen. Paikka on uskomattoman hauska.
Halusin kysyä tarkemmin paikan synnystä ja sen kehittymisestä, joten annetaan ääni paikan isännälle Petteri Kalliomäelle.
Moikka Petteri. Kerrohan nyt hieman Ranchin historiasta, miten kaikki sai alkunsa ja kuinka kauan sitä ollaan nyt raksailtu?
No sehän alko siten, että kymmenen vuotta sitten ostettiin paikka omaksi kodiksemme vaimoni Hennan kanssa, haluttiin hippeillä ja muuttaa pois kaupungista. Siellä olikin oikein mukava asustella, enkä ensin en tajunnut paikan potentiaalia ollenkaan. Paikka oli hyvin erinäköinen silloin aikaisemmin. Entisen omistajan kanssa kierrettiin tontin rajoja ja tajusin, että täällähän on aika hyvän näköistä mäkeä, vaikka se olikin aivan puskittunut ja metsittynyt koko rinne silloin. Siellä asustellessamme alettiin pikkuhiljaa raivailemaan metsikköä ja sessailemaan siellä kavereiden kanssa, rakenneltiin hyppyreitä ja muita sinne.
Sitten syntyi kaksi lasta ja alkoi lastenrattaiden työntely lumihangessa tuntumaan melko raskaalta, ja päätettiin muuttaa takaisin kaupunkiin. Paikkaan oli kuitenkin syntynyt aikamoinen tunneside, eikä siitä halunnut luopua kun se tuntu niin spesiaalilta. Olin viittävaille myydä koko paikan, halusin kuitenkin, että se ois menny jollekin lautailijalle, mutta sitten isä ehdotti, että laittais paikan vuokralle. Aluksi mietin, että eihän nyt kukaan tätä halua vuokrata, kun paikka ei ole järven rannalla. Sitten tuli idea, että alkaisi kehittämään snoukka ja -skeittihommia, niin porukka ehkä innostuisikin vuokraamaan sitä. Aloin suunnitella pihalle skeittipihaa. Otin yhteyttä Saarion Janneen, joka oli tuttu aikaisemmista skeittiparkki projekteista. No Janne tuli käymään ja visioimaan millainen pihasta voisi tulla. Janne löi paikasta sellaiset piirustukset pöytään, että ei niitä voinut olla toteuttamatta.
Joo, pystyn kyllä täysin allekirjoittamaan tuon paikan spesiaalisuuden, oli jo viikonlopun jälkeen vaikeuksia lähteä sieltä. Varmaan aika monta talkoo päivää on kavereiden kanssa paikan raksailuun mennyt?
Skeittipiha syntyi yllättävän nopeasti, yhdessä viikonlopussa saatiin tehtyä kaivinkoneella pohjat. Siitä jatkettiin itse käsin kuukauden päivät sen kanssa. Pikku hiljaahan paikka on kehittynyt eteenpäin ja uskomattoman paljon työtunteja sen eteen on kyllä käytetty. Joka syksy raivataan metsiä lisää ja pyritään kehittämään paikkaa. Kolme vuotta tää on ollut toiminnassa nyt.
Paljon ootte kyllä tosiaan tehnyt, sen näkee siellä. Mites tulevaisuus, vieläkö haluat kehittää paikkaa eteenpäin paljon, millaisia unelmia sen suhteen on?
Tottakai on kokoajan halu parantaa paikan fasiliteettejä ja saada paikkaa toimivammaksi, niin asumisen kuin lautailunkin puolesta. Ensi kesänä aletaan rakentaa bowlia saunan kulmalle! Unelmissa olisi myös järjestää mestoilla erilaisia skeitti- ja snoukka leirejä. Ympärillä olevat metsät tarjoavat myös loputtomia mahdollisuuksia kehittää ja parantaa paikkaa.
Oho no hyvältä kuulostaa! Toi leiritoiminta ois varmasti toimiva ajatus siellä. Ja bowli! Mites, Ranchin aittaan on rakennettu erittäin viihtyisä Statumin lounge. Kerro vähän siitä?
Se juontaa juurensa siihen, kun 80-luvun pro skeittari Panu Pihl skeittasi Suomen ensimmäiselle skeittimerkille Statumille, joka on perustettu vuonna 1977 sen ensimmäisen skeittibuumin aikaan. Panu on mulle tuttu keski-Suomen skeitti ympyröistä.
Statum merkkinä kerkesi jo kuolemaan tässä välissä, ja Panu sitten lähti selvittämään mitä tälle merkille kävi, jolle hän oli teininä skeitannut. Panu osti sitten itselleen merkin oikeudet ja herätti merkin uudelleen henkiin. Panulle oli kertynyt huikea kokoelma Statumin dekkejä ja niitä alettiin sitten museoimaan tuonne aittaan ja tehtiin siitä tuollainen Statumin lounge. Sinne on tarkoitus lautoja haalia lisää, mikäli niitä ihmisten nurkista sattuisi löytymään.
Kuulinkin, että siellä on jotain skeittileffojen näytöksiä pidetty. Huhut ovat myös kantautuneet muutamistakin pidetyistä juhlista ranchilta. Onko suurimmilta henkilö-ja tavara vahingoilta vältytty tähän mennessä vai olisiko joku mehukas tarina jaettavaksi?
Joo juhlia täällä on kyllä pidetty ja niitä tullaan jatkossakin pitämään. Paikkahan on tehty rauhoittumiseen ja mökkeilyyn, mutta myös juhlimiseen. Suurimmilta vahingoilta ollaan onneksi kuitenkin vältytty. Paljun kamina nyt on palanut muutaman kerran ja ikkunoita silloin tällöin hajoillut. Henkilövahinkoja ei onneksi ole sattunut ja toivotaan, että niiltä vältytään myös tulevaisuudessa!
No hyvä niin ja toivotaan tosiaan, että jengi pysyy ehjänä. Hei kiitos Petteri tästä!
Kiitos itsellesi tästä haastiksesta ja kiva, kun olitte mestoilla. Havumäki Ranch haluaa toivottaa kaikki lautailun ystävät lämpimästi tervetulleiksi Ranchille!
Toimitus suosittelee lämpimästi.
Teksti: Siv Knudsen Valokuvat Colin Ronkes & Santeri Nikkinen
.gif)