Hyvännäköistä kuvaa pidempään kuvannut Juha innostui tänä talvena kuvaamaan laskukuvia ja tulokset olivat varsin näyttäviä. Haastattelimme Juhaa valokuvauksesta ja siitä miltä katukuvaaminen tuntuu.
Terve, kerroppas alkuun lasketko itse ja kuinka innostuit valokuvaamisesta?
Moikka, Nuorena tuli laskettua aktiivisesti ja reissattua isojen rinteiden perässä, mutta skeittilauta vei mulla lopulta voiton. Muutama vuosi sitten hommasin taas laskukamat ja oli siistiä huomata, että perus laskutaito on edelleen tallella yli 10v tauon jälkeen. En enää lähtis reilejä tai muita isoja juttuja hyppimään, rentoa sunnuntai suhailua vaan.. Snoukkakuvaaminen on tervetullutta vaihtelua skeittiin. Talvella kun valoa ei ole, pääsee käyttelemään salamavaloja monipuolisemmin. Salaman kanssa saa melko dynaamista materiaalia aikaiseksi.
Olet kuvannut myös skeittausta, miten snoukkakuvien ottaminen eroaa sun mielestä skedekuvauksesta?
Ensimmäisenä tulee mieleen spottien koko ja tietty miinusasteet asettaa eri olosuhteet. Pitää yrittää pitää laukaisinsormi toiminnassa -20 asteessa, kun temppu kolahtaa päälle. Olen enemmän lämpimien kelien ukko, mutta snoukka kuvaa jaksaa kytistellä pakkasessa kun lopputulos monesti palkitsee. Snoukkakuvaamisessa on myös aikaa valmistella kuvaa huomattavasti enemmän. Silloin ehtii miettiä kuvakulmia ja valoja samalla kun raksailee ja muut testailee vauhteja. Vois sanoa, että snoukkakuvaa tulee ehkä suunniteltua vähän enemmän? Yleensä skeittikuvassa jengi on jo vetämässä, ennen kun ehtii saada kameraa edes esille.
Ketä näissä sun kuvissa on ollut. vetämässä?
Mikael Linko (@mevert), Kim Toivonen, Santtu Sander ja Krisse Nyman on ollut kameran edessä.
Oliko vaikea löytää spotteja?
Nyt kun Helsinkiin tuli niin älyttömästi lunta, tuntuu että spotteja on joka kulmalla.
Yleensä ei olla suunniteltu spottia etukäteen, ollaan vaan lähdetty töiden jälkeen liikkeelle ja päädytty johonkin miettimään ja ideoimaan mahdollisia linjoja. Vauhdit on pitänyt saada otettua mäestä tai lumikasasta, se on rajoittanut meidän tekemistä eniten. Aina se vauhti jostain on kuitenkin löytynyt.
Oon monta vuotta miettinyt et ois siistiä päästä kuvaamaan lumilautailua ja visioinut spotteja valmiiks mielessä.
Nyt kun sitä lunta sit tuli tammikuussa, niin oli siistiä vihdoin päästä kokeilemaan. Harvana talvena ollut näin mahtavat olosuhteet snoukata kaupungissa. Mikaelin kanssa lähdettiin lumimyrskyyn ja muutamat laskukuvat saatiin heti siellä myrskyssä aikaseks, sen jälkeen ollaankin käyty kuvailemassa about kerran viikossa.
Mikä sun mielestä tekee hyvän ”action sports” valokuvan?
Visuaalisesti kiinnostava, välttämättä tempun ei tartte olla se vaikein, usein joku ihan perus juttu toimii paremmin. Hyvä kuva on silloin, kun se meininki saadaan taltioitua ja välittymään katsojalle. Fiiliskuva on niin monen eri muuttujan summa, että vaikea sanoa lyhyesti mikä on hyvä kuva. Se voi olla tosi minimalistinen ja pelkistetty tai sitten aivan päinvastoin. Ympäristöllä ja spotin kekseliäisyydellä on todella iso merkitys.
Minkälaista kalustoa suosittelisit lumilautavalokuvauksesta kiinnostuneelle alkuun?
Nykyään näkee niin siistejä kuvia mitkä on otettu puhelimella, ettei välttämättä kallista kalustoa tarvitse hommata heti ensimmäisenä. Jos ite saisin tehdä jotain toisin, niin hommaisin alkuun vain simppelit kamat. Yhden rungon ja linssin ja opettelisin niillä ja sen jälkeen lähtisin täydentämään kalustoa tarpeen mukaan. Itse hommasin alkuun ihan liikaa tavaraa ja siinä olikin liikaa myös opeteltavaa. Paras päästä suoraan asiaan ja kuvata vaan mahdollisimman paljon. Pikkuhiljaa huomaa sitten mitä linssejä, flässejä, jalustoja yms. kaipaa omaan settiin täydennykseksi.
Nyt oon lähinnä myynyt kaiken ylimääräisen pois ja yrittänyt viilata grammoja repusta niin että kalusto kulkee myös kesällä fillarin päällä kevyesti. Loppupeleissä aika vähälläkin sitä pärjää.
Kiitos Haastattelusta! Pistäkäähän Juha Instassa seurantaan: https://www.instagram.com/jhelosuo/
Teksti: Mikko Kempas
.gif)