Oscar ”Occo” Komosen kiinnostus lumilautailuun heräsi samaan aikaan muun Suomen kanssa 90-luvun alussa, kun laudalla laskemisesta alkoi muodostua varsinainen nuorison hittilaji. Ensimmäisen kerran lautaa testattiin kovilla monoilla Messilässä vuonna 1992 ja vuonna -93 alla oli jo Hooger Booger ja pehmeät kengät. Ocon laskeminen ei vienyt kumminkaan Lappiin tai Alpeille, harvoin edes lähikeskuksiin. Ocon perhe oli vähemmissä varoissa, mutta vanhemmat toki tukivat minkä pystyivät. Taiteilija/muotoilija perheen kodin lähettyviltä Toukolasta löytyi kuitenkin riittävät laskumaastot, missä Ocon lumilautailu pitkälti tapahtui.
Teksti: Mikko Kempas Kuvat: Mikko Kempas, Occo, Pasi Salminen
Suosituin spotti oli Annalan ”Hirvis” – edelleen olemassa oleva pulkkamäki. Pulkkamäelle tyypillisesti mäki oli täynnä ”speedbumppeja”, mutta kovalla työllä ja kolaamalla sinne sai rakennettua varsin hyvän kokoisen gäppihyndän. Occo on tätäkin kautta oppinut arvostamaan katulaskua – hän ei itse juuri reilivaihetta ole käynyt läpi, mutta hyppyrin kolaaminen lähimäkeen muistutti paljon samaa hommaa, jota katureileillä tehdään tänä päivänä. Ocon kiinnostus lumilautailuun on kumminkin aina ollut hyppyripohjaista, mutta kyllä hän tänä päivänä reililaskemista arvostaa vaikka se ei juuri omaan temppupussiin mahdukkaan. Yritystä tähän suuntaan on silti ollut jo 90-luvulla erilaisen jibbailun merkeissä.
Kiinnostus lumilautailuun vei TET-harjoitteluun Take Off -kauppaan. Hooger Booger vaihtui lopulta liian pitkän K2sen kautta Riden RJ:hin, jonka näköiskappale löytyykin nyt Jumalaudan verstaan seinältä.
Lumilautailun kautta löytyi sitten myös musiikki ja sitäkin kautta ei niin toivottu tie oheisharrastuksiin, eli päihteisiin. Ennen pitkään oli selvää, että mies ei ollut enää kuskin paikalla, vaan matkustajana kyydissä kun viina ja pilvi painoi kaasua ja käänsi rattia. Laskeminen jäi vuosikymmenen loppua kohti yhä vähemmälle, koska laskemaan ei vaan siinä kunnossa enää pystynyt. Ocon sanojen mukaan hän uskoo, että olisi päätynyt vankilaan, ellei olisi ottanut totaalista irtiottoa siitä skenestä. Vuonna 2003 hommalle tuli totaalinen stoppi ja kaikki päihteet jäivät. Samalla piti myös jättää ”leikkikaverit” jotta irtiotto olisi onnistunut.
Seuraavaksi koitti hyvin seesteinen aika, jossa lähinnä oltiin ja etsittiin elämän palasia uudelleen kasaan.
Tällä ajanjaksolla alkoi myös osittain onnekkaiden sattumien kautta puusepän ammattitutkinnon suorittaminen. Käsillä tekeminen on Okolla verissä, sillä molemmat hänen vanhempansa (isä Richard Lindh ja äiti Inkeri Leivo) ovat hyvin meritoituneita muotoilijoita. Jopa niinkin tunnettuja, että ihan hyvällä todennäköisyydellä sinunkin kotoa saattaa löytyä heidän suunnittelemiaan tuotteita. Tätä kautta tulee myös Ocon lapsuudenkoti, joka on myös Ocon ja perheen nykyinen koti – idyllinen puinen omakotitalo Toukolassa, joka oli alunperin Arabian tehtaiden yhteyteen rakennettu asuinalue tehtaan työntekijöille.
Kaupungin työllistämispajan kautta Okon taidot puun käsittelyssä ja koristeveistämisessä huomattiin ja häntä työnnettiin tällä saralla eteenpäin kohti kuvaveistämistä. Ocon vanhemmat olivat toivoneet pojasta taiteilijaa ja vähitellen hän ajatui opiskelemaan taidetta Pekka Halosen akatemiaan. Toisen vuoden kohdalla hän huomasi museokäynnillä katselevansa museon puuliitoksia enemmän kun teoksia, mikä johdatti ajatukseen, että ehkä Taide ei ole juuri häntä varten vaikka onkin aina ollut taiteellisesti lahjakas esimerkiksi piirtämisessä ja veistämisessä.
Tämä johti siihen että puhelin nousi käteen ja tutkinnon suorituspaikka löytyi oppisopimuskoulutuksen kautta Helsingin arvostetuimmalta puupajalta, Punavuoren Puuhevosesta koulun ollessa TEAK:issa Pohjanmaalla. Vuodesta 2006 eteenpäin Okko saattoi sanoa olevansa puuseppä. Seuraavat 10 vuotta meni kalusteita tehdessä, mutta sitten matka vei Suomenlinnaan veneveistämöön. Lopulta Okko päätyi paikkaan telakkayrittäjäksi – hänellä oli muun muassa lupa käyttää telakan massiivisia työkoneita, kuten 18 tonnin pyöräkuormaajaa, jolla siirretään valtavia veneitä – kunnon joka pojan unelmahommaa siis.
Lumilautailu oli vähitellen lapsen tulemisen jälkeen löytänyt tiensä takaisin Ocon elämään. 40 v. Synttäreillä hän keräsi matkakassan, jotta pääsisi ensinmmäisen kerran elämässään alpeille, Chamonixiin.
”Se sytyttikin majakan valon taas pienestä liekistä roihuksi. Yksi ääliötäydellinen pyyda päivä ja ne vuoret… se oli siinä. Samalla myös moni juttu laskemisessa loksahti paikoilleen, kuten kuinka saamarin vaikeaa on saada niitä upeita takamaastopätkiä. Laskettiin oppaan kanssa siellä kans metsässä, oikeasti tajusi siitä niin paljon enemmän kuin ikinä! Vaaroista haasteisiin… myös näkemys millainen on täydellinen AM-lauta (All Mountain) sai pohjansa siltä reissulta”, Occo kertoo Alppireissun vaikutuksista.
Töissä tuli taas takapakkia kun Occo tuhosi sormensa ja joutui saikulle. Sairaslomalla miettiessä hän tajusi, että kaikki hänen aiemmat työnsä puusepästä venetelekalle sisältävät oikeastaan kaikki lumilaudan valmistamiseen tarvittavat työvaiheet. Ajatusta käännellessä meni vuoden verran ja lopulta työkaverin kanssa Occo sai uskoa lähteä edistämään ajatusta. Netistä vakoiltiin kaikki prosessit miten isossa maailmassa lumilauta oikeasti tehdään, vaikka tietoa oli huonosti saatavilla. Koulutuksensa takia Occo pystyi kumminkin tunnistamaan pienestäkin pätkästä vaikka Mervinin tehdasvideosta mitä laitteita tehtaalla oli ja vähitellen prosessi alkoi avautumaan.
Moni ihmetteli tässä vaiheessa miksei perustaisi vaikka huonekaluverstasta – sieltähän tulisi rahaa? Occo kertoo kumminkin, että se on paljon riskimpi game. Alkusijoitus on isompi, se vaatii enemmän koneita ja kilpailua on enemmän. Siinä menettäisi nopeasti pankkilainansa, mutta lumilauta on siitä jännä valmistettava, että se vaatii loppujen lopuksi pienet investoinnit ja tieto-taitoa. Laitteita tarvitaan vain pari ja kaikki tuo mahtuu talon kellariin, missä ei mahtuisi tekemään pientäkään puutyötä. Toinen mitä suositellaan vakituisesti on snowsurffit – mutta sekin on peli mihin Occo ei halua lähteä, koska tekijöitä on jo, eikä hyvän surffin tekeminen olisi taitavalle puusepälle kovin iso haaste. Lumilautaa ei sen sijaan moni osaa tehdä, sillä se on monimutkaisempi prosessi.
”Mua vetää puoleensa jostain syystä kaikki mikä on saamarin vaikeaa”, Occo kiteyttää ajatuksensa siitä miksi juuri lumilaudan tekeminen on se juttu.
Ajatuksesta tuotteeksi
Protoja tehtiin kolme kappaletta. Ensimmäinen niistä oli mahdollisimman ohut, jotta saatiin ns. nollapiste, jossa nähtiin mitä lauta oikeasti kestäisi. Tämän mukaan lisättiin sitten materiaalia, jotta saatiin sellainen versio mitä pystyi antamaan eteenpäin käyttöön. Toista protoa annettiin sitten laskijoille ja tämä oli ensimmäinen jota annettiin Talmassa muun muassa allekirjoittaneen haastattelijan jalkoihin testattavaksi. Myös Jumalaudan tiimilaskija NekoLoco Janne Saarinen testasi tällöin ensimmäistä kertaa Jumalautaa, kausi oli 22/23.
”Tässä olennaisinta oli ”kavereita ei koelasketeta” periaate, vaikka tein mä sitäkin. En halunnut kuulla kaverikehuja koska pahasti ei viitti sanoa. Ensisijaisena ajatuksena oli, että kuka tahansa ketä en tunne laskemaan ja jonka lasku näytti siltä, että osaa arvioida vehjettä millä laskee”, Occo avaa koelaskuprosessia.
Laudan pohjana on vähän hakea kahdesta laudasta ideaa millä Occo on itse eniten laskenut, Burtonin Skeleton Key ja Libin T.rice. Muodoksi valikoitu ensin twini, koska freestyle-laskeminen on kumminkin lähimpänä Ocon sydäntä. Tätä kirjoittaessa Jumalaudalla on kaksi lautamallia – Saippuakauppias Twin ja Aaveajaja, joka on taas directional.
Materiaalit
Materiaalien spekulointi on Ocolla lähellä sydäntä – ja niiden etsimiseen on käytetty aikaa. Puu on kaiken ydin – kirjaimellisesti. Jumalaudan ydin on Lahdessa kasvanutta haapaa. Se, että puu on kotimaista ja täällä kasvanutta on se kaiken A ja Ö koska se on ”tottunut” meidän oloihin – muualta tuotu puu alkaa käyttäytyä eri lailla meidän ilmastossa. Laudassa käytetty koivu on sitten taas sitä Kohon (tietäjät tietää) vanhalta tehtaalta tullutta. Koska tehdas on ollut kiinni jo kauan niin pesän varasto ei ole loputon. Sitä riittää ehkä 80-100 ekaan lautaan. Sen jälkeen se on jotain muuta yhtä hyvää kotimaista koivua. Puusepän osaamisen avulla Occo osaa valita ytimeen oikeat puunsäleet hyvälaatuisesta puusta, joka sahattaessa asettuu jo lopulta ”camberiin”. Puulla on ominainen kiertosuuntansa ja puurimat oikein asettelemalla lautaan tulee luonnostaan sitä kaivattua ”poppia”. Jumalaudassa ei ole mitään hiilikuituisia ”lisäjousia” vaan sen poppi tulee vain puurimojen asettelusta, jolla voidaan säätää laudan jäykkyyttä. Lasikuidulla materiaali voidaan enemmän ”pakottaa” tiettyyn asentoon ja toimintaan kun kyse on laudasta, mutta Ocon menetelmällä Jumalaudan poppi, flexi ja iso osa kiertojäykkyyttä tulee suoraan sen sydämestä – eli ytimestä.
Flexiin vaikuttaa toki myös laudan pinnan komposiitti ”kerros” joka liimaa rakenteen kokonaiseksi. Tämä löytyy päälysheetin alta. Jumalaudassa tähän on löydetty materiaaliksi poikkeuksellinen pellava-kangas. Pellava on oikein käsiteltynä ihmeaine, jota Baltic yachtsit käyttää luksusveneissa sekä Volvo ja Bemari tekee siitä mm. puskureita ja sisäosia. Tuote on Sveitsiläinen, jonka valmistaja on Bcomp. Se menee prässissä hyvin ohueksi ja on todella kestävää. Ennenkaikkea se on loistava tärinänvaimennin.
Muut osat kuten pohjat, kantit ja insertit tulevat ulkomailta – tässä tapauksessa Occo halusi kumminkin välttää Kiinaa ja pitkiä välimatkoja ja kaikki materiaalitoimittajat löytyivätkin euroopasta ja kokonaisuudelle on tärkeää että Occo tietää tehtaat – osia ei tule mistään hikipajoista tai muuten epäilyttävistä olosuhteista. Lautojen tekeminen ei sinällää ole kovin monimutkaista, mutta se vaatii paljon pikkujuttujen huomioimista, että laudasta tulee oikeasti hyvä.
Kaikki materiaalit on parasta A-luokkaa. Pohjana toimii Isosportin paras sintrattu laatu. Läpinäkyvänä se on kuitenkin paperilla karvan mopompaa kun se tunnettu musta, mutta mikä lumilauta se on missä ei oo makeita grafiikoita pohjassa?
Pintakalvo yhtälailla Isosportin top of the linea (siihen ei melkein saa naarmua vaikka yrittää ). Kantit tulee Itävallasta ja on Waelzholz- valmistajan kevyempää erikois mallia. Valmis 156cm pitkä Jumalauta painaa vähän päälle 2600g.
Moni on epäillyt lautojen kestävyyttä – Occo vakuuttaa että ne kestävät sen minkä monet muutkin laudat. Aina voi sattua maanantaikappaleita, mutta tuotantoprosessin ollessa hidas (yhden laudan tekeminen kestää noin 8 tuntia) niiden mahdollisuudet vähenee huomattavasti. Jumalaudeilla on 1 vuoden rakennetakuu ja ekologisuutta lisää että niitä voi korjata varsin hyvin uudelleen kasaan. Occo onkin korjaillut omia lautojaan reiliä päin jyrätystä katasforista aivan käyttökuntoisiksi – ja tekee tätä myös lautojen ostajille mahdollisuuksien mukaan.
Tulevaisuus
Tilauksia on tippunut sisään jonkin verran, eikä Jumalauta ole mikään asuntolainojen nollauskone tällä hetkellä, mutta Ocon usko tuotteeseen on vahva. Tulevaisuudessa hän näkee että olisi todella siistiä jos Suomessa voisi pyörittää Mervinin tyylistä pientä lautatehdasta – mutta siihen on vielä matkaa. Kiire ei ole – kunhan yhä useammat pääsevät testaamaan tuotetta niin ”feet on” palautteen myötä Jumalautoja saadaan kehitettyä yhä paremmiksi ja hyvät kokemukset niistä varmasti synnyttävät lisää kauppaa.
Mutta miksi sitten Jumalauta? ”Mulle lumilautailu on aina ollut Suomijuttu. Mä nukuin Sebun juliste sängyn vieressä ja sit kaikki Scansit (leffa), Ami Voutilainen, Heikki Sorsat ja niin edelleen oli lähellä sydäntä. Suomesta tulee niin hyviä laskijoita, ei meillä ole syytä kumarrella muualle. Mulle laskeminen on ollut aina sitä, oon laskenut tuossa takapihan mäessä aina ja lasken edelleen, en tiedä hirveästi mistään ulkomaiden keskuksista tai Japaniputskuista. Se on siistiä, mutta se ei ole pohjimmiltaan mua” Occo avaa nimen taustoja. Ocon historiaa nyt paremmin tuntien nimestä voi löytää myös tiettyä hengellisyyttä, Jumalauta on sanana osa suomalaista Sisua ja periksiantamattomuutta, sitä että välillä pitää kääriä hihat ja alkaa hommiin. ”Kuten aina, Auroralta (Ocon vaimo), tulee ne hyvät ideat ja ajatukset, nimi tuli myös häneltä”, Occo kertoo.
Tätä kirjoitteassamme puhtaaksi on jo selvinnyt että Heikki Sorsa tulee tänä kautena laskemaan Jumalaudalla. ””Heikin mukaantulo on aivan mielettömän upea juttu, ehdottomasti mahdollisuus. Tottakai jo siitä hetkestä kun olin päättänyt että rupean tähän hommaan 2020 oon enemmän kuin kerran saanut itteni kiinni haaveilemasta julkaisuja jossa maailman tähtinimet lentävät halki ilmojen tai pöllyttävät lunta Jumalaudoilla. Jos joku olisi mulle vuos sitten -23, kun perustin Suomen Lumilauta Oy:n sanonu että teet vuoden päästä Heikki Sorsalle lautaa, olisin vaan nauranu ja sanonu että ”että tietenkin teen…” uskomatta siihen sekuntiakaan. Toi oli vähän valetta. Ei tällaseen hommaan voi ryhtyä ellei siihen usko joka solullaan, mutta se ”vuoden päästä” olisi ollut se asia mille olisin nauranut”, Occo vitsailee.
”Jotta tällainen suomalainen lumilauta voi onnistua on oltava nöyränä liikenteessä, ei kumarrellen, mutta avoin sille mitä vastaan tulee. Asema ja maine on ansaittava, sitä ei voi somessa toitottamalla tehdä. Se tulee oikeilta ihmisiltä ja oikeista kokemuksista. En oo koskaan, enkä tule, ruinaamaan ketään seuraamaan vaikka somessa. Toki kertonu että sellanen on olemassa. Jengi seuraa jos haluaa ja näkee että juttu on riitävän pätevä että siihen viittii uhrata aikaa”, Occo analysoi miten suosio ”skenessä” saavutetaan ja jatkaa:
”Lautailjayhteisö on jännä eläin. Jos sitä lähestyy käsi ojossa se joko perääntyy ja kääntyy tai puree. Mutta jos sitä lähestyy lapio tai harja kädessä ja kysyy missä se lumi- tai hiekkaläjä mikä pitää siirtää? Niin oot mukana menossa 4 life. Olen saamarin ylpeä ja onnellinen joka ikisestä seuraajasta, vaikka niitä olisi 5 koska tiedän, että jokainen on mukana siksi että on aidosti kiinnostunut. Mä en voi tarjota muuta kuin että ”mulla on tällanen visio ja se olis tosi hienoo, että sellanen vois toteutua, vastalahjaksi seurauksesta ei oo tarjota muuta kun stadin kalleimmat laudat, joilla kyllä on pirun hauska laskea, ja aitiopaikan somessa josta voi seurata mihin tää kaikki päättyy”.
”Jumalautojen kehitys on ekasta protosta lähtien ollut täysin laskijapalautteen varassa, ja vaikka ylpeänä voin sanoa että tänään mulla sen ansiosta on lauta jonka voin antaa hyvällä mielellä vaikka Heikille, en sano että se on siinä ja valmis. Aina on jotain parannettavaa ja jotain mitä kehittää ja odotan talven antia enemmän kuin lapsi joulupukkia”, Occo jatkaa.
Keskustelu etenee Ocon lapsuuden kotiin ja koko Toukolan ympäristöön missä olemme. Alue on pitkälti perustunut Arabian tehtaiden läsnäoloon, missä Ocon vanhemmat työskenteli. ”On surullista että tälläisiä Suomalaisia design-ikoneita, kuten Arabia, työnnetään tuotannoltaan johonkin ulkomaille – vain profitin takia. Siinä katoaa se koko juttu, mistä joku suomalainen design on kasvanut ja lähtenyt. Se on osa syytä miksi Jumalauta on mulle tärkeä – se on kotimaista käsityötä alusta loppuun.” Occo kertoo ja jatkaa: ”Ajatuksena ei ollut keksiä pyörää uusiksi. Olen tyytyväinen jos pystyy tekemään laudan mikä lasketaan hyvien joukkoon.” Lumilaudassa tosiaan on pitkälti kaikki innovaatiot nähty, eikä Jumalaudassa sinällään ole mitään hirveän uusia keksintöjä. Mutta se, mikä erottaa sen muista on muun muassa ekologisuus ja se että laudan ostaja todellakin tietää saavansa niin 100% käsityötä kun lumilautaa ostaessa on ylipäänsä mahdollista saada tukien samalla suoraan kotimaista käsityötä. Kaikki on tehty Toukolassa, Ocon lapsuudenkodin kellarissa – Suomalaisen muotoilun historian leijuessa ilmassa.
Tapani Viitala – kommentit Jumalaudasta testilaskettuna:
”Sain Jumalaudan testiin, kun Occo oli kysellyt, olisiko joku Vilulainen halunnut laskea Talman pipe-kisan Jumalaudalla. Itsessään tarina oli jo huikea: pääsisin laskemaan Suomessa käsin tehtyä lautaa, joka on valmistettu rakkaudesta käsityöhön ja lumilautailuun. Näin ollen tultiinkin Occon kanssa hyvin juttuun heti ensi viesteistä lähtien, kun kumpikin on löytänyt lajin 90-luvun alkupuolella.
Sain laudan testiin muutama päivä ennen kisoja ja pääsin hiukan kokeilemaan, miten lauta toimii. Lauta itsessään oli heti ensimetreistä helppokäyttöinen, todella reaktiivinen leikkauksensa ja hyvän popin ansiosta.
Mietinkin, että onpa miellyttävä lauta laskea kaikkea monipuolisesti, kun lauta kääntyy herkästi, on medium-flexinen, mutta hyvällä popilla. Jollain tapaa se kiteytti lumilautailun sielun: yksi lauta, joka toimii kaikessa kuin mieli. Toki tässä vaiheessa hiukan jännitti, että mitenkäs pipessa.
Tämä johtui siitä, että olen pipessa suosinut aika jäykkiä lautoja (Edellinen Ride benchwarmer 155). Etenkin kiertojäykkyys ja sen riittävyys jäisessä pipessa mietitytti. Tämä oli kuitenkin turhaa, sillä kevyen kanttien viilauksen jälkeen lauta puri jäähän, piti suunnan kaaressa ja antoi sopivan potkun aireihin.
Vaikka edelleen pidän pykälän jäykemmistä laudoista, etenkin pipessa, olen sitä mieltä, että tässä on yksi lauta kaikkeen tekemiseen rinteessä. Suomalaisen käsityön tarina, laudan toimivuus ja eksklusiivisuus samassa paketissa. Vahva suositus!
Hyvää työtä, Jumalauta Snowboards.”
-Tapani
Janne ”Nekoloco” Saarinen – kommentit Jumalaudasta testilaskettuna:
Talvella 2022, kun kuulin Jerryltä, että ois mahdollista päästä kokeilemaan suomalaista käsintehtyä lumilautaa, odotukset eivät olleet korkealla. Ajatus suomessa käsityönä tehdystä laudasta tuntui kuitenkin kiinnostavalta. Sovittiin, että nähdään Jumalaudan valmistajan (Occo) kanssa Talman parkkipaikalla. Saavuttuani parkkipaikalle, kuului kysymys, ”ootko sä Janne?”, vastasin myöntävästi. Nähtyäni Jumalaudan ensimmäistä kertaa olin todella yllättynyt siitä, miten ammattimaiselta lauta näytti. Sitten olikin ensimmäisen testin aika. Laitoin siteet kiinni Talman lastenrinteen päällä ja lähdin varovasti taivuttelemaan lautaa nose- ja tailpressiin lumella, yllätyin heti miten kimmoisalta, mutta samaan aikaan tukevalta Jumalaudan ”saippuakauppias” twini tuntui. Lähdin siitä laskemaan alas kohti parkin hissiä. Laskiessa kanttaaminen tuntui hyvältä ja lauta kääntyi mukavan vaivattomasti. Aluksi epäilytti hieman lähteä hyppimään Talman ”isoja” hyppyreitä, koska olin tottunut laskemaan hieman jämäkämmällä laudalla. Kerättyäni hetken rohkeutta, lähdin kokeilemaan miltä hyppiminen tuntuu Saippuakauppiaalla. Hyvältähän se tuntui, lauta tuntui todella kevyeltä ilmassa, ja vauhtia sai paremmin kuin omalla laudalla. Poppia löytyi riittävästi. Reilejäkin pääsin kokeilemaan hyppimisen jälkeen. Reilaaminen tuntui erittäin hyvältä tällä laudalla. Pressit taipuivat paljon paremmin kuin omalla laudalla, ja lauta tuntui luistavan erittäin hyvin poikittain, vaikka olikin terävät kantit. Tuntui myös, että lauta jousti juuri sopivasti, kun hyppäsin poikittain reilin päälle. Olin todella vakuuttunut ja yllättynyt Jumalaudan toimivuudesta heti ensimmäisellä kokeilulla.
Myöhemmin olen päässyt kokeilemaan uudempaa Saippuakauppiasta ja Aaveajaja directionalia, sekä extra jäykkää ja leveää Aaveajajaa. Kaikissa kokeilemissani Jumalaudoissa on ollut erittäin hyvä laskutuntuma. Suorituskyky Aaveajajassa on huippuluokkaa, sillä pystyi luottavaisin mielin hyppimään Rukan isointa hyppyrilinjaa, ja tykittelemään täysillä Ylläksen rinteitä ja offareita. Olen hyvin harvoin päässyt laskemaan yhtä monipuolisilla laudoilla kuin kokeilemani Jumalaudat. Jumalauta on mielestäni erittäin tuore tuulahdus suomalaisessa lumilautailukulttuurissa. Suosittelen vilpittömästi kaikkia lumilautailusta kiinnostuneita kokeilemaan näitä lautoja, uskon että tulette yllättymään.” -Janne
.gif)