Kun lumilautailun maailmassa ajatellaan isoja tapahtumia, pitää nimeen ilmeisesti liittyä aina X-kirjain. X Games on näistä tunnetuin, mutta Euroopan isoimmaksi lumilautakisaksi voisi sanoa jo 11. kertaa järjestettävää LAAX Openia. Toimitus sai tilaisuuden lähteä paikan päälle ihmettelemään miltä tämä legendaarinen FIS World Cup -kiertueen kisa tuntui paikan päältä ihmeteltynä.
Laax sijaitsee Sveitsissä, Graubündenin kantonissa, ja se kuuluu samaan hiihtoalueeseen kuin Flims ja Falera, ja yhdessä ne muodostavat yhden Sveitsin suurimmista ja moderneimmista talviurheilukeskuksista.
Lumilautailijat enemmistönä
Laax tunnetaan Euroopan parkkilaskun ja erityisesti lumilautailun mekkana, joka myös näkyy paikan päällä. Yleisesti lumilautakulttuuri on alueella vahvasti läsnä kylästä rinteisiin ja LAAX Openin aikana se korostuu vielä entisestään.
Lumilautailijoiden määrä rinteissä on huomattavan runsas verrattuna yleiseen alppikohteiden lajijakaumaan. Kohteena Laax on modernimmasta päästä, menettämättä silti alppikylämäisyyttään. Hissit ja infra on uudemman puoleista ja hyvin toimivaa.
Vanha ja uusi sulassa sovussa
Yleisesti kulttuuri on Laaxissa vahvasti läsnä ja siellä täällä kylillä on kaikenlaista pientä taidegalleriaa ja pikkuputiikkia brändimyymälälöiden ohella. Itse kylien alueella ja rinteessäkin vallitsee vanha ja moderni arkkitehtuuri sulassa sovussa ja ympäristöystävällisyys on iso osa keskuksen toimintaa. Alueella panostetaan toimivaan joukkoliikenteeseen, joten omaa autoa ei välttämättä tarvitse.
Kovin edullista majoitusta alueelta on vaikea löytää, mutta keskihintaista kyllä. Itse liikuimme sekä Flimsin että Laaxin alueella, eikä niiden välillä ole suurta siirtymää, vaan alueet tuntuvat helposti kuuluvan samaan keskukseen.
Kyläkorkeus on noin 1000 m ja huiput jopa 3018 m. Huipulta aukeneekin melkoiset maisemat, sillä Flimsin puolelta saavutettava Sardonan Unescon maailmanperintöalue on näkemisen arvoinen. Täällä Sardonan tektonisella alueella on mahdollisuus ymmärtää paremmin, miten Alpit ovat muodostuneet muinaisen kallioperän työntyessä nuoremman kallioperän päälle.
Näiden voimakkaiden luonnonvoimien jäljet ovat yhä nähtävissä ympäröivissä vuorissa. Alue kattaa noin yli 300 km² maastoa ja vuoristoa Piz Sardona -vuoren ympärillä. Yhteensä alueella on seitsemän yli 3000 metrin korkuista huippua ja jos sää sallii, niin suosittelen todella matkamaan ylös katsomaan tätä nähtävyyttä.
Monipuoliset maastot
Lumitilanne oli vierailun aikana valitettavasti jopa historiallisen huono, eivätkä kaikki rinteet olleet edes auki. Hyvällä lumitilanteella Laax vaikuttaisi olevan todella hyvä harrastajan offarikohde.
Hisseillä saavutettavaa offarilääniä sopivalla jyrkkyydellä ja kivoilla pinnanmuodoilla oli ylempänä gondoleista katsottuna vaikka kuinka paljon, mutta me emme muutamaa yläosan siivua lukuun ottamatta päässeet juuri puuterista nauttimaan.
Kivaa laskettavaa silti oli muun muassa pitkä, mutta sujuva lasku huipulta kylään saakka ja yleensä turvallisen oloiset puuttomat rinteiden vierustat, joista löytyi paljon kaikkea pikkuhyppyriä ja droppia. Rinteet olivat varsinkin aamupäivästä erinomaisessa kunnossa.
Parkkilaskeminen
Laaxissa on useita parkkeja, jotka keskittyvät Laaxin videoista tutun pyöreän päärakennuksen ympärille. Heti rakennuksen alla on minipipe sekä jättimäinen kisapipe, jota pääsee myös laskemaan kisojen ulkopuolella vapaasti. Voin sanoa, että se on kunnioitusta herättävä rakennelma.
Minipipe vastasi suunnilleen kaksi kertaa Talman pipeä pituudeltaan ja korkeudeltaan se oli ehkä aavistuksen matalampi. Kisaslopen vierestä lähtee pitkähkö parkki, joka nyt oli melko reilipainotteinen. Jonossa oli yli 10 reiliä ja tuubia, joita sai tykitellä sitä tahtia, että lopussa oli jalat hapoilla.
Kisapäivät olivat ylärinteessä melkoista mayhemiä kun pipeltä tuleva sompahissi kulki ylärinteessä liikkuvien katsojien seassa ja samalla sai väistellä parkkilaskijoita, jotka menivät alaspäin. Parkin yläosa olikin obstaakkeleilta suljettu katsojien takia, mutta kun laski katsomon läpi, jäi vielä ihan riittävästi reiliä ja hyppyriä vedettäväksi. Monesta alppikeskuksesta poiketen parkilla pidetään myös iltasessareita perjantaisin helmikuussa.
Alueella toimii myös Laax Freestyle Academy, jonka harjoituspuitteet ovat parhaasta päästä. Kesällä tekemistä löytyy harjoituskeskuksesta sekä useista skeittiparkeista, talvella treenit tuodaan tietenkin rinteisiin.
Seurasin yhden junnuryhmän harjoittelua minipipellä ja toiminta on kyllä ammattimaisen oloista. Jokaisen laskun jälkeen annettiin paperilla palautetta ajolinjoista ja yksityiskohtaista ohjausta siinä, mikä meni hyvin ja mistä lähdetään parantamaan. Kisojen jälkeen saikin ihmetellä kun arviolta noin 12-14-vuotiaat painoi isossa pipessä ihan kunnon aireja. Temppuvalikoima ei ollut niin valtava, mutta sanoisin, että ei tuossa vaiheessa tarvitsekaan olla. Näytti siltä, että keskiverto esiteini-ikäinen parkkijunnu Laaxissa ajaa paremmin kantilla lautaa kun keskiverto kotimainen täysikäiseksi ehtinyt parkkilaskija tai jopa paremmin kun suuri osa aikuisista. Isoilla rinteillä näytti olevan kyllä suora vaikutus nimenomaan laskemiseen.
Itse kisaan
LAAX Open on maailmanluokan kisa, johon tulee myös isoja nimiä maailmalta. Jenkeistä paikalle olivat tulleet lähinnä ne, ketkä halusivat viimeisiä pisteitä olympialaisiin, mutta esimerkiksi japanilaisia paikalla oli hyvin.
Tuuliongelmat vaivasivat enemmän tai vähemmän koko kisan ajan ja ländeihin ei tosiaan tykitelty kovinkaan pitkälle. Vierestä katsottuna hyppyrit eivät olleet edes kovin isoja. Suomalaisten kannalta slopen kokokohta oli tietenkin Eveliina Takan uransa paras maailmancup-sijoitus. Eppu tuli kisassa neljänneksi.
Kisan voitti naisissa Japanin Kokomo Murase ja miehissä Ranskan Romain Allemand. Miehissä Rene Rinnekangas jäi semifinaaleihin ja Ville Jukola karsintoihin. Rinnekankaan sijoitus oli 21. ja Jukolan 28.
Rinnekangas ei saanut tuulen takia tällä kertaa raneja alas, harmittava homma, mutta näitä tulee. Aina eivät suoritukset ole kokonaan edes laskijan käsissä – samaa nähtiin muidenkin osalta, kun hyvän näköiset hypyt jäivät usein vaan kumpuun. Rinnekangas kommentoi kuitenkin LAAX Openin olevan X Gamesin ohella parhaiten järjestettyjen kisojen joukossa, vaikka nyt ei ihan lankulle tällä kertaa osunutkaan.
Elämys, joka jäi mieleen
Matkan kohokohta oli pipen finaalien katsominen vieläpä pääsponsori Zalandon tarjoamasta aitiosta. Kisatason pipelasku näyttää jo televisiosta hullulta hommalta, mutta paikan päältä katsottuna tämä on lumilautailijalle todellakin suositeltava kokemus.
Kisaa kannattaa tulla katselemaan jo hyvissä ajoin, sillä oikeastaan ainoa järkevä paikka on reunalla eturivissä – takaa näkee todella huonosti – ja suorien lämmittelyilmojen katselu on todella miellyttävää.
On uskomatonta katsoa, kun laskijat lentävät jonossa yli kuuden metrin korkeudessa tuntumaa hakien. Kun kisa järjestetään vielä illalla, on kompaktin kisan tunnelma ihan eri luokkaa slopekisaan verrattuna.
Ymmärrän kyllä miksi pipe on lumilautailun kuninkuuslaji: laskijoita on maailman mittakaavassa melko vähän, mutta laji vaatii niin uskomatonta henkistä mielenlujuutta, kun yksikin hyllyn kulmaan ländääminen voi olla kohtalokasta.
Kisan vei lopulta varmuudella ja kahdella triplalla Scotty James. Moni kisaajista yritti todella historiallisia raneja, mutta niitä ei saatu vedettyä lopulta alas. Naisissa LAAX Openin pipen voitti korealainen Gaon Choi.
Kisan yleisömäärä oli yllättävänkin iso. Varsinkin finaalien aikaan rinteiden reunustat olivat niin täynnä ihmisiä, ettei läpi meinannut mahtua – pienimuotoinen Laaxin kansanjuhla. Palkintojenjaot iltavalaistuksineen ja jatkomeininkeineen vetivät yläaseman täyteen laskijoita ja paikalla oli melkoinen festaritunnelma.
Zalando?
Moni suomalainen varmaan hieroo silmiään nähdessään Zalandon nimen pääsponsorin paikalta, joten mahdollisuuden tullen päätin myös jututtaa isäntänämme toimineen Zalandon markkinointia, siitä miten tämä enemmän casual-vaatteista tunnettu nettikauppa on päätynyt parkkilaskemisen pariin. Kysymyksiimme vastasi Matthew Glynn, Zalandon Head of Sports Strategy & Projects.
”Näemme LAAX Openin pelkkää kilpailua suurempana – se on merkittävä kulttuurinen hetki, jossa yhteisö, luovuus ja suorituskyky kohtaavat. Halusimme tuoda Zalandolla mukaan tähän kulttuuriin aidolla tavalla, ja LAAX Open oli täydellinen kumppani auttamaan meitä luomaan syvemmän yhteyden urheilijoihin ja faneihin tavalla, joka tuntuu luonnolliselta ja tuo heille oikeaa lisäarvoa”, Matthew kertoo Zalandon näkymyksestä LAAX Openin suhteen.
Freeskillä, parkkilaskulla ja lumilautailulla on merkittävä osa Zalandon tuotevalikoimassa tulevaisuudessa. Matthew valottaa tarkemmin visiota:
”Lajeilla on merkittävä ja kasvava rooli, sillä näemme näissä lajeissa vahvan leikkauspisteen urheilullisen huippusuorituksen ja ilmaisullisen tyylin välillä. Ski & Snowboarding -kategoriassamme on nähty vaikuttavaa kasvua, mikä kertoo siitä, että asiakkaamme kääntyvät puoleemme juuri tämän yhdistelmän vuoksi. Strategisesti nämä lajit tavoittavat erittäin aktiivisen ja intohimoisen yhteisön, joka arvostaa sekä teknistä huippuosaamista että ’après’-elämäntyyliä – ja tämä sopii täydellisesti visioomme olla sekä urheilun että tyylin ykköskohde.”
Lautoja ja suksia ei Zalandon valikoimassa tulla ainakaan heti näkemään.
”Pääpainomme on niin sanotuissa ’soft goods’ -tuotteissa – eli vaatteissa, jalkineissa ja asusteissa, jotka pitävät lämpimänä, suojaavat ja näyttävät hyvältä vuorilla. Haluamme olla ensisijainen kohde koko asukokonaisuudelle teknisistä aluskerroksista ja huipputason takeista aina laskulaseihin ja hanskoihin, jotka viimeistelevät tyylin”, Matthew kertoo tuotevalikoimasta.
Lajeille ominaisen maailman mukana Zalandon on ottanut edustajikseen myös ammattilaskijoita, mutta ajatus on, että he eivät olisi vain hyviä urheilijoita.
”Zalandolla uskomme yhteistyöhön sellaisten lahjakkuuksien ja urheilijoiden kanssa, jotka todella vievät kulttuuria eteenpäin. LAAX Open 2026 -tapahtumaa kohti aloimme työskennellä upean urheilijajoukon kanssa, johon kuuluvat lumilautailijat David Hablützel ja Nicolas Huber sekä freeskierit Giulia Tanno ja Mathilde Gremaud – heidän tekemisiinsä kannattaa tutustua dokumenttisarjassa Between the Lines”, Matthew mainitsee.
Hänen mukaansa Zalando näkee heidät myös muuna kuin pelkkinä kilpailijoina.
”He ovat vahvoja persoonia, joilla on merkityksellisiä tarinoita. Kannustamme heitä kertomaan omista poluistaan, harjoittelurutiineistaan ja henkilökohtaisesta tyylistään, jotta he voivat aidosti kohdata ja inspiroida yhteisöämme”, Matthew kertoo tavasta toimia tiimin tukena.
Kaiken kaikkiaan kaikki keskustelut Zalandon ryhmän kanssa olivat antoisia, ja he todella ymmärsivät lajien ominaispiirteitä sekä halusivat aidosti tuoda oman panoksensa niiden kehittämiseen. Kannattaa muun muassa katsoa Zalandon Youtubesta CultureCast -sarjaa – vieraina löytyy lajilegendoja vaikka kuinka paljon ja muutenkin Zalandon Youtube on varsin hyvää sisältöä täynnä.
On myös huomattava, että Sveitsin rinteiltä katsottuna huomaa lumilautailun olevan siellä paljon tasaisemmin heterogeenisempi segmentti myös isossa mittakaavassa, kun se Suomessa on. Lumilautailijoita on kaiken ikäisissä ja laji kiinnostaa tavallista nuorta kylältä paljon enemmän kuin se Suomessa tuntuu tällä hetkellä kiinnostavan. Varsinkin pipen finaali oli iso tapahtuma, mitä tultiin vain katsomaan – pitkienkin matkojen päästä.
Mukana oli myös Zalandon lähettiläs, ex-kiekkoilija Siim Liivik. Siim pääsi pitkästä aikaa laudan päälle, vaikka jonkin verran taustaa laskemisesta on.
”Siisteintä oli päästä ekaa kertaa ikinä näkemään skaba livenä ja tajuta miten kilipäistä hommaa toi on kaikkinensa, arvostus laskijoita kohtaan nousi entisestään. Oli myös siistiä päästä näkemään erilaisia snoukkavaatestaileja – oli jo skidinä magee katsoa mitä kukin laskija heittää päälle skabaan tai millaisella laudalla laskee. Ja oli kliffaa päästä itsekin laskemaan Laaxin baby-rinteissä – tällä kertaa jätettiin hyndät muille”, Siim kertoo reissun saldosta. Ehkä tulevaisuudessa sitten myös hyppyreille?
Lumilautailun Euroopan pääkohde
Laaxin maine lumilautailun mekkana on ehdottoman ansaittu. Kisojen iltaelämän keskuksena toimivan modernin Rider’s Hotelin iltabileet olivat tupaten täynnä lumilautailijoita ja pro-laskijoita- Rider’s Hotelin ravintola tarjoilee muuten vain vegaanista ruokaa, tässäkin näkyi alueen ympäristöystävällinen kulma.
Laaxin kylä oli myös täynnä näyttelyitä ja alan kauppoja sekä merkkejä. Ihmeteltävää riitti pidemmäksikin aikaa. Kokemus on toki kokonaisuutena hintavahko, mutta jos yhden maailmanluokan tapahtuman haluaa Euroopassa kokea, on LAAX Open ehdottomasti parhaimmasta päästä. Zürichin lentokentältä ei ole keskukseen kuin parin tunnin matka, joka hoituu halutessaan myös julkisilla, joten logistisesti kokonaisuus on kohtuullisen helppo. Autotie on myös hyvin suoraa baanaa. Kaikenkaikkiaan voin suositellan Openin aikaan tai muutenkin.
Tärkein kysymys on tietenkin sainko fanikuvan Yung Dolin kanssa? En tällä kertaa – ongelmaksi muodostui se, että iltabileissä oli vähintään 10 tyyppiä, joilla oli samanlaiset gearit kun Dolilla – joten en ollut aivan varma kuka se niistä olisi ollut. Lucas on ilmeisen iso stara kotikeskuksessaan.
Lisätietoa:
Flimslaax.com
Laaxopen.com
Freestyleacademy.com
Ridershotel.com
Teksti ja kuvat: Mikko Kempas
