Moni laskettelukeskus Suomessa on alkanut aktiivisemmin pohtimaan omaa vaikutustaan ympäristöön, luontoon ja ilmakehään. Eikä vähiten siksi, että harrastajat ovat alkaneet asiaa vaatimaan. Aihe ei kuitenkaan ole uusi; Suomen Hiihtokeskusyhdistys (SHKY) teki yhdessä Motivan kanssa julkaisun “Energiatehokas hiihtokeskus” jo vuonna 2010. Nyt yli vuosikymmen myöhemmin, useat suomalaiset laskettelukeskukset ovat alkaneet tekemään toiminnalleen ympäristö- ja vastuullisuusohjelmia sekä hankkimaan erilaisia ympäristösertifikaatteja.
Lumetus, hissien pyörittäminen ja rinteiden valaisu vievät sähköä. Rinteiden kunnossapito puolestaan, aiheuttaa päästöjä esimerkiksi suoraan ilmakehään. Laskettelukeskusten ympäristöön vaikuttavat mm. maanmuokkaukset, kaavoitus, lumetukseen käytettävän veden otto sekä keväisin ympäristöön sulava lumimassa. Laskettelukeskuksissa syntyy myös paljon jätettä, jonka kierrättämisestä vastaa keskus itse. Silti alamäkilajien suurimmat päästöt syntyvät siitä, kun harrastajat matkustavat paikan päälle harrastamaan.
SHKY toimii Suomessa alamäkilajien kattojärjestönä ja lähes kaikki Suomen laskettelukeskukset ovat sen jäseniä. Syksyllä 2020 SHKY julkaisi jäsenilleen vastuullisuusoppaan sekä työkalut ympäristö- ja vastuullisuusohjelmien tekemiseen.
SHKY:n oppaiden käyttöönotto jää kuitenkin yrittäjien oman etiikan varaan.
“Me emme voi vaatia laskettelukeskuksilta näitä toimia, voimme niitä vain vahvasti suositella. Nämä oppaat auttavat tiedostamaan, miten keskus toimii. Haluamme tarjota työkalut ja kannustaa niiden käyttöön. Tällä hetkellä isolla osalla suurimmista laskettelukeskuksista on tekeillä vastuullisuusohjelma ja moni keskus tähtää myös ympäristösertifikaatin, kuten Ekokompassin saamiseen.” Toteaa SHKY:n toiminnanjohtaja Harri Lindfors.
SHKY tavoitteena on, että vuoden 2026 loppuun mennessä 80% toimialasta on rinnetoiminnan puolelta hiilineutraalia.
Edelläkävijänä Pyhätunturi
Esimerkillisenä suunnannäyttäjä Suomessa on jo vuosia toiminut Pyhätunturi, jossa ensimmäinen ympäristöohjelma otettiin käyttöön 2008, vetoankkurina Jusu Toivonen.
Pyhälla käytetään nykyisin monia erilaisia keinoja ympäristön kuormituksen vähentämiseksi. Pyhän toimintaa ohjaa vastuullisuusohjelma (entinen ympäristöohjelma), joka kattaa sisälleen ekologisen-, taloudellisen- ja yhteiskunnallisen vastuun keskuksen toiminnasta. Konkreettisina toimina se tarkoittaa esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöä, jätehuollon parantamista, ympäristörasituksen minimointia, lomahuoneistojen vuokrausvelvoitetta, tiivistä rakentamista ja maankäytön minimointia, jotta alueella voidaan liikkua ilman autoa. Jalan alueella liikkuminen saattaa kuulostaa mitättömältä asialta, mutta esimerkiksi 50-vuoden janassa, se säästää huomattavia määriä henkilöautoista tulevia päästöjä ilmakehään. Kehitys kehittyy, mutta kaavoitus ei hevillä enää muutu.
Pyhästä tuli Suomen ensimmäinen kokonaan hiilineutraali laskettelukeskus vuonna 2011. Hiilineutraaliudella tarkoitetaan tilannetta, jossa toiminta ei muuta ilmakehän hiilipitoisuutta, toisin sanoen toiminnan nettohiilijalanjälki on nolla. Kun puhutaan hiilineutraalista yrityksestä, tarkoittaa se yleensä sitä, että osa yrityksen tuottamista päästöistä, joiden vähentäminen ei heti ole mahdollista, kompensoidaan. Kompensointi puolestaan tarkoittaa sitä, että saman verran kuin yrityksen päästöistä on joutunut ilmakehään hiilidioksidia, sidotaan esimerkiksi metsiin tai suohon. Eli yritys maksaa jollekin ulkopuoliselle taholle, joka istuttaa metsiä ja ennallistaa soita, sillä niillä on kyky sitoa hiilidioksidia ilmakehästä itseensä. Vaikka päästöjen kompensoiminen ei korvaa tarvetta päästövähennyksille, se on tapa kantaa vastuuta niistä päästöistä, joita keskus vielä tuottaa.
Yksityisyrittäjien vastuu
Laskettelukeskusten omistajat ovat yksityisyrittäjiä ja vaikka kyseessä on luontoon perustuva toimiala, se ei valitettavasti tarkoita sitä, että kaikki yrittäjät olisivat luontoihmisiä.
Suomessakin on tullut tietoon tapauksia, joissa laskettelukeskus on väittänyt asiakkailleen toimivansa ympäristöystävällisesti, vaikka todelllisuudessa käytännön toiminta on ollut muuta. Rikkeet liittyvät usein myös maanmuokkaukseen, jossa on käytetty jätemaata.
Hyvinkään Sveitsissä puolestaan, yritysvastuuta kestävämmän kehityksen puolesta, pidetään nykyään itsestäänselvyytenä. Sveitsin uusi toimitusjohtaja Matias Petäistö vertaa yritysvastuuta siihen, että jokainen tekee henkilökohtaisessa elämässäkin valintoja. Sveitsi on aloittanut yhteistyön hiilijalanjälkiasiantuntija Green Carbonin kanssa, jonka kanssa tehdään päästölaskentaa ja mitatataan toiminnan todelliset ympäristövaikutukset, joka mahdollistaa konkreettisen ympäristöohjelman tekemisen. Yhteistyön Protect Our Winters Finlandin kanssa Matias kokee tärkeäksi, jotta keskus pysyy ajan tasalla tiedonsaannista ympäristöasioiden tiimoilta.
Protect Our Winters Finland
Talvien ystävien oma ilmastoliike Protect Our Winters Finland on omalta osaltaan vauhdittanut tietoisuuden lisääntymistä ilmastoasioista, alan harrastajien ja toimijoiden keskuudessa. POW on mobilisoinut harrastajajoukkoa toimimaan aktiivisemmin ilmastoasioissa ja haastamaan myös keskuksia tekemään samoin. Laskettelukeskusten kanssa POW pyrkii herättämään keskustelua, miten keskusten oma hiilijalanjälki saataisiin mahdollisimman alas mutta samalla myös maksimoimaan keskusten hiilikädenjälkityötä. Hiilikädenjäljellä tarkoitetaan, millaisia positiivisia muutoksia toimija saa ympärillään aikaiseksi, esimerkiksi kannustamalla muita vaikutuspiirissään olevia ihmisiä ja toimijoita, toimimaan ilmaston puolesta. Esimerkiksi kuinka keskus voisi kannustaa asiakkaitaan tulemaan paikan päälle vähäpäästöisemmin. POW haluaa tarjota keskuksille tietoa ja esimerkkejä siitä, miten talvet ovat muuttumassa ja miten talvet ovat uhattuina, mikäli riittäviä ilmastotoimia ei tehdä.
“Meillä on tässä vielä paljon tehtävää ja tämä on alue, jossa minusta voidaan vielä saada paljon aikaan. Yhteisenä tavoitteena keskusten kanssa on myös rakenteelliset muutokset, joiden avulla esimerkiksi keskuksiin pääsisi jatkossa ympäristöystävällisemmin. Unelmatilanne olisi se, että olisi ekologisesti toimivia laskettelukeskuksia, jonne myös paikan päälle pääsisi vähäpäästöisesti. Matkailun ja talviurheilun toimialan suurin hiilijalanjälki syntyy siitä, kun ihmiset matkustavat paikan päälle. “ POW Finlandin toiminnanjohtaja Noora Vihervaara kommentoi.
Nooran mielestä positiivista on se, että keskusten tehdessä investointeja energiatehokkuuden parantamiseksi, huolimatta siitä onko motiivina ollut taloudellisuus vai ilmasto, toimivat investointien hyödyt yleisesti molempiin suuntiin. Energiatehokkuus kun tarkoittaa sitä, että energiaa käytetään vähemmän esimerkiksi päivittämällä lumetuskalusto tehokkaammaksi, jolloin energiaa kuluu vähemmän.
“Kun puhutaan laskettelukeskuksista toimialana, ajattelisin, että nyt olisi tuhannen taalan paikka olla edelläkävijänä vastuullisuus asioissa ja sitä kautta kasvattaa talvilajien houkuttelevuutta. Kaikki lajit kilpailevat ihmisten vapaa-ajasta. Jos toimiala pystyy tarjoamaan hiilineutraalia harrastamista ihmisille, pitkässä juoksussa se imago sataa talviyrittäjien omaan laariin. Talvi-toimialat etenkin, ovat uhattuna ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Suomessa, joten olisi täysin perustelua koko toimialan ottaa vahva johtoasema yhteisenä rintamana ilmastotyössä, jotta alamäkilajeista saadaan entistä houkuttelevampia, kun niitä voi harrastaa hiilineutraalisti. Pitkäaikaisesti painopiste on kuitenkin siinä, että keskusten ja niiden toimialan suurin hiilijalanjälki syntyy ihmisten liikkumisesta paikasta toiseen ja ne ovat niitä päätöksiä, mitä ihmiset itse tekevät. Miten itse ihmiset saadaan muuttamaan tapojaan?”
Laskettelukeskukset alkavat kantamaan vastuuta omasta toiminnastaan, mutta moni yrittäjä myös miettii, miten saada asiakkaat toimimaan samoin. Keväisin lumimassan sulaessa, mäestä paljastuu koko kauden mitalta maskeja, röökin tumppeja, nuuskapusseja ja muita roskia, jotka jäävät metsiin, ellei niitä käydä keräämässä. Mikään edellä mainituista ei maadu luontoon hetkessä, vaan luontoon jäädessään, niistä liukenee maaperään ympäristölle haitallisia aineita, jotka lopulta päätyvät myös vesistöihin. Pahimmillaan ne voivat aiheuttaa linnuille ja eläimille hengenvaaran.
Laskettelijoiden rinteeseen meneminen ja kohteessa käyttäytyminen, tuo toimialan suurimman ympäristökuorman. Eli se, miten me harrastajat mäkeen menemme: ajetaanko autolla, lennetäänkö vai käytetäänkö julkisia. Se, pidämmekö kohteessa saunaa päällä koko illan, kierrätetäänkö roskat taikka valitsemmeko paikallisen yrityksen, paikallista ruokaa. Uskallan väittää, että kestävämpien ratkaisujen tekeminen yksilönä on yllättävän palkitsevaa, kun tietää toimivansa oikein niin ympäristön kannalta, kun myös tukevansa paikallista yrittäjää.
Teksti: Siv Knudsen (Siv toimii Protect Our Winters -lähettiläänä)