Pari vuotta sitten törmäsin Raulin työpaikalla Nadasurf-lautaan. Rauli tuumasi, että hänen kaverinsa Kosti tekee näitä ja että siitähän voisi tehdä vähän juttua. Hitailla piuhoilla varustettuna jätin asian hautumaan takaraivooni. Miltei heti tämän jälkeen alkoivat laudat viuhua sosiaalisen median ikkunoissani. Valokuvaaja Jani Kärppä ja Simo Vilhunen olivat varsin aktiiviset Nadan buustaajat. Mielenkiintoni heräsi; päätin ottaa selvää, mikä tässä nyt on homman nimi, missä nämä kauniit laudat syntyvät ja miten saisin sellaisen käsiini.
Teksti: Sami Välikangas Kuvat: Jani Kärppä
Kerro hieman näin alkuun itsestäsi ja vähän lumilautailutaustasi.
Kosti Simula, vuosimallia ’75. Puualan Artenomi ammatiltani. Kotoisin Sodankylästä ja Raulin kanssa ollaan tunnettu ihan pienestä pitäen. Nykyään asun Helsingissä. Lumilautailu aloitettu Luostolla, joka oli toinen kotipaikka aina talvena; muistaakseni alkaen ’89. Ensin itse koulussa väsätyillä virityksillä, ja melko pian sukset menivät myyntiin, ja rahoilla ostin ekan laudan, Burtonin Air vitosen. Ennen sitä tuli laskettua jopa Crazy Bananalla, jossa oli levysiteet. Myöhemmin sitten tuli jauhettua pipen Suomi-cupia ja sekalaisia hyppykisoja.
Pyssykylän miehiä siis. Itseasiassa Nadastakin kuulin ensimmäisenä Pyssykylän toiselta hurjalta, Kankaan Raulilta. Sillä oli showroomilla tekemäsi lauta. Minkälainen syntytarina Nadalla on? Lähdetään vaikka siitä, mistä moinen idea syntyi ja mistä nimi tulee.
Muutaman hyvän eteläisen lumitalven jälkeen tuli mieleen, että pikkumäkiä olisi siisti laskea siteettömällä laudalla; rinteen jauhaminen normilaudalla ei inspiroinut. Tein yhden proton, jota testailin ja totesin, että sepä voisi toimiakin. Siitä lähtien olen vienyt hommaa eteenpäin niin paljon kuin olen ehtinyt. Tietysti siinä vaiheessa oli jo tullut tutkittua muita markkinoilla olevia lautoja. Aika pian tuli ajatus kehittää ihan omanlaistaan ideaa eteenpäin, ja joku sunnuntai-iltapäivä Piiraisen Villen kanssa FB:ssä joristessa syntyi Nadasurf-nimi. Oli kyllä eka, joka tuli mieleen.
Mitä sitä liikaa keksimään, jos kerralla tulee hyvä nimi. Kuinka pitkä prosessi yhden laudan valmistus oikein on? Tai kerro hieman siitä ja työtuntien käytöstä.
Tällä hetkellä laudat valmistuvat yksitellen, käsityönä. Lautojen materiaalina on suomalainen koivuviilu, pohjassa graffa, sen päällä P-tex, ja kansi on lakattu. Vaadittava aika riippuu siitä, onko kyse kustomiprojektista vai ns. perusmallista; valmiilla templatella tietysti työaika lyhenee. Lisäksi vaadittavat liiman ja lakkauksien kovettumisajat ovat tällä hetkellä pitkiä. Yhden peruslaudan tekemiseen menee 4–6 tuntia plus odotusajat.
Olen aikoinaan seurannut hyvinkin läheltä kotimaisen Melodica Skateboardsin syntytarinaa ja käsin prässäilyä. Oikeiden liimojen yms. löytäminen on pitkän työn tulos. Oletko joutunut jumppaamaan paljon, että olet löytänyt toimivat palaset? Varmaan tuo ammattipohjasi antaa pientä oikotietä onneen?
Minulla tie on vasta alkutaipaleella, ja koko ajan oppii uutta. Kohtuu paljon olen joutunut jumppaamaan, varsinkin kun taivutuksia laudoissa on niin moneen suuntaan. Tavoitteena on ottaa viilusta irti se, mitä suinkin pystyy. Se helppo tie olisi siirtyä käyttämään hiili- ja lasikuituja, mitä en aio tehdä. Puun kanssa pätevät tietyt säännöt ja rajat, joita on kiva vähän yrittää rikkoa – kuiduilla voisi tehdä mitä muotoja vaan. Koulutuksesta on varmasti hyötyä, mutta karttuva kokemus tekemällä on kyllä arvokkaampaa kuin koulussa tai lukemalla opitut niksit.
Toinen asia mikä tulee mieleen: oletko kokeillut vaahteraa materiaalina? Varmaan tulee vähän tyyriiksi, mutta tulee väkisinkin mieleen, kun samankaltaisesta prässäyksestä on kyse. Johtaako koivu silti kotimaisuus statuksellaan?
En ole kokeillut vaahteraa. Syynä on tuo kotimaisuus pääasiassa, mutta myös puun ominaisuudet koivulla sopivammat tähän hommaan. Lisäksi käyttämälläni koivuviilulla on PEFC- ja FSC-sertifikaatit, ja sen myötä itsellä ehkä vähän parempi omatunto..
Hyvä omatunto ja periaatteet yrittäjyydessä ovat aina hyväksi! Jouduitko tilaamaan maailmalta esimerkkejä, vai onko sitä menty ihan mututuntumalla?
Lautojen suunnittelu on mielenkiintoista hommaa, enkä ole koskaan laskenut millään muulla kuin omilla valmisteilla enkä nähnyt livenä muita. Tietysti kuvissa on tullut tutkittua markkinoilla olevia. Tavoitteena on kuitenkin kehittää siteettömällä laudalla laskemista eikä tyytyä kopioimaan muita. Laudoilla laskeneiden kommentit ja mielipiteet ovat korvaamattomia tietysti, ja itse testaamalla tietää aika nopeasti, onko mennyt oikeaan suuntaan. Hyvä mutu auttaa myös, heh.
Montako erilaista mallia mallistossa on tällä hetkellä?
Mallistossa on tällä hetkellä kaksi mallia: Fish (140 cm) ja Twin (120 cm). Tarkoitus on tehdä myös toista 140 cm -shapea tulevaisuudessa. Tätä kirjoittaessa Twin-mallin viimeiset yksityiskohdat ovat työn alla, ja toivottavasti saan ensimmäiset tehtyä helmikuun alkuun. Fisu on syvään lumeen ja isompaan käännökseen suunniteltu, kun taas Twinin ideana on olla iso snowskate, jolla kikkailu olisi puuterilaskemisen ohella mahdollista. Perusmallien ohella on mahdollista myös tilata pitkälle kustomoitu lauta, vaikka omilla pohjagrafiikoilla, esim. omasta valokuvasta tai piirroksesta tehtynä.
Kenelle Nada sopii, ja mitä se vaatii toimiakseen? Kyseisestä laudasta on varmasti iloa myös puuterikenttien ulkopuolella. Ainakin itseni näen temuamassa tuollaisella lumisateen jälkeen vähän pienemmälläkin nyppylällä.
Omasta mielestäni homma sopii kaikille, aloittelijasta kokeneempaan laskijaan. Tällä hetkellä vahvin kysyntä tuntuu tosin olevan oman ikäluokkani laskijoilla, joille rinnelasku ei enää ole se juttu. Nadasurf vaatii toimiakseen pehmeää lunta: mitä enemmän, sen parempi. Puuterikenttien ulkopuolella temppuiluun juurikin olen tekemässä tuota lyhyempää mallia jyrkillä kickeillä, mikä mahdollistaisi varialit, flipit ja olliet myös vähän kovemmalla lumella sekä ja laskemisen kaupunkiympäristössä, puistoissa, soramontuilla…
Oma grafiikka kuulostaa erittäin hyvältä, mistä tulikin mieleen, että lähetit juuri ensimmäisen lautasi Japaniin Takumi Nagaille. Millainen vastaanotto mahtoi olla? Luulisi, että olisi mies mielissään.
Kyllä siellä ilmeisesti oltiin mielissään. Lauta oli ensimmäinen custom-projekti, ja itse olen hyvinkin tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti lauta ei mene polttopuiksi ekan laskupäivän jälkeen…innolla odottelen kommentteja sieltä.
Oletko varautunut siihen, että nyt kaikki sen kaverit haluavat tilata pulkkaa?
Kyllä ja en, koska tällä hetkellä perusmallien sarjatuotantoon saattaminen on työn alla, ja tämä talvi on sen suhteen kohta eletty, mutta tietysti yritän tehdä niin paljon lautoja kuin ehdin kaiken uuden suunnittelun ohella.
Mihin suuntaan tahdot kehittää Nadaa?
Tavoitteena on tehdä parhaita täyspuisia siteettömiä lautoja – tehdä ja teettää ne Suomessa. Tehdä brändi tunnetuksi maailmanlaajuisesti ja laajentaa mallistoa pikkuhiljaa. Kehittää siteettömillä laudoilla laskemista sekä syvässä lumessa että hiukan vähemmällä lumella. Koko laudan muotoilulla on tavoitteena saada aikaan paras mahdollinen kontrolli lautaan vain gripillä, ilman remmejä, köysiä, metallikoukkuja tai muuta vimpaimia. Kuvata leffa Nadasurfeilla laskemisesta, saada edes yksi alle 20-vuotias laskija innostumaan asiasta kunnolla.
Olet hyvin lähellä haavettasi, koska olen 26. Ensi kaudella se toteutuu ihan varmasti! Täytyy vaan tulla johonkin testaamaan ensin, että kumpaanko malliin sitä sortuisi.
No bindings no cry – Simo Vilhunen
“Miksi ihmeessä laskisin laudalla ilman siteitä, kun kerran sellaiset apuvälineet on lumilautaan vuosikymmeniä sitten keksitty ja triplakorkkeja myöten toimiviksi havaittu? Ihan pätevä kysymys. Ilman siteitä ei voi tehdä tonnia parkkihyndästä, laskea jäällä tai ylipäätään juuri edes rinteessä. Metsässäkin meno on melkoista hurlumheitä.”
Hetkonen, nyt alkaa kuulostaa hauskalta!
Periaatteessa lumisurffaus alkoi samalla tavalla kuin lumilautailukin. Se näytti niin hauskalta, että oli aivan pakko päästä kokeilemaan. Wolle Nyveltin pätkä Absinthen Neverland -leffassa herätti ensimmäisenä kiinnostuksen kyseiseen vehkeeseen. Pätkässä aussi pistelee vakuuttavalla otteella Äsmo-laudallaan melkoisen läskejä droppeja ja hyvää kyytiä putikassa. Tsekkaa, jos et usko!
Olin ennen ensipuraisua melko ennakkoluuloinen noboardin oikean käytettävyyden suhteen. Ostin joskus ensimmäisen aallon myötä Burtonin suksellisen snowskaten, ja se vehje oli kyllä paperilla parempi kuin käytännössä. Pari talvea sitten nappasin sen autotallin perukoilta mökkireissulle mukaan, ja mikäpä se sillä oli pitkin pihapiiriä töhöillessä. Mietin kuitenkin, että olisipa mahtavaa, jos saisi laudan, jolla voisi käydä haikkailemassa pikku mäkiä ja laskea umpihankea ilman siteitä – vähän samaan tapaan kuin snowskatella.
Pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan noboardia ystäväni Antte Lauhamaan luona Ylläksellä. Tunturi oli sinkissä eikä näyttänyt pätkän vertaa hissilipun arvoiselta kokemukselta. Olen laskenut niin paljon rinnettä ja rinteen vierustaa, että se touhu on jo kokenut pahaa inflaatiota. Antella oli hallussa eräs ensimmäisistä Nadasurf-prototyypeistä, jota lähdettiin testaamaan.
Homman toimivuus ja hauskuus pääsi yllättämään, reilusti!
Nadasurfia pystyi ajamaan upottavassa hangessa melko lailla sinne, minne halusi, mutta meno tuntui sopivan hasardilta, jotta pienemmästäkin rinteestä sai reilusti iloa irti. Lisäksi laudalla pystyi tekemään ollien iskemällä teiliä hankeen ja ohjaamalla etujalalla lautaa suoraksi. Päätin saman tien, että hankkisin itselleni vastaavan laudan, jos vain pystyisin, ja pyysin Kostin puhelinnumeron. Muutaman viikon päästä postissa odotteli yksi Nadasurfin toisen protosarjan laudoista.
Prototyyppi tai ei, lauta oli todella laadukkaasti viimeistelty, vaikutelmaa kevyempi, komean näköinen ja rakenteeltaan jämäkkä – ei todellakaan mikään keskeneräinen räpellys, vaan täysin vakuuttava kampe. Omissa silmissäni arvoa nostaa kotimainen käsityö ja laudan takana oleva tarina ja sielu, mikä ei kuitenkaan riittäisi, jos lauta kelpaisi vain koristeeksi. Nadassa viehättää touhun yksinkertaisuus. Kiipeä ylös, hyppää seisomaan laudalle, joka on vain yksi esine ilman liikkuvia osia, laske alas. Tee uudestaan.
Olen laskenut Nadalla sohjohankea soramontulla, tiputellut vuorelta Tamokissa, kikkaillut kakaroiden kanssa pulkkamäessä sekä fiilistellyt revontulten ja otsalampun valossa ensilunta Pallaksella. Olen vetänyt reilejä, hypännyt bomb dropin saunan parvekkeelta munasiltaan ja pudotellut pillowlaineja. Aina on ollut hauskaa!”
.gif)