”Kevättkorneri” on lumilautailun globaali käsite jo pitkältä ajalta – käytännössä tällä tarkoitetaan korneria, joka kasataan yleensä parkkiin keväällä kun lunta on paljon ja kaikki on kivan pehmeätä. Mahdollisesti jopa keskuksen jo mentyä kiinni. Korneri sopii kevääseen myös siksi, että sitä vedetään samaa uraa pitkin, eikä nokalla tehdä setup-käännöksiä samalla tavalla kun kovassa hyppyrissä. Kakkosia pystyy tekemään hyvin myös menourasta, eikä nokalla tarvitse leikata käännöksessä, joten se pelottava loskaura on kornerissa oikeastaan vain auttava tekijä – kaikille sama ajolinja – GO!
Ei voi sanoa, että kornerit puuttuu kokonaan keskuksista, mutta suorat ajolinjat koetaan keskusten puolelta parkissa yleensä turvallisempana ja tämän takia 90° risteäviä ajolinjoja vähän vierastetaan parkkisuunnitelmissa koko kaudelle. Kornerit ovat myös hankalempia huoltaa kun kissaa pitää pyöritellä ja ländi pitäisi saada pidettyä mielellään vähän jyrkempänä.
Mutta miksi oodi kornereille? Muun muassa siksi, että ne ovat yksi lumilautailun solidaarisimpia parkkielementtejä. Kornerin ei tarvitse olla edes kovin iso. Aivan jokainen nauttii pienestäkin alley-oop kakkosesta kulman yli, tässä ei erotella ammattilaista harrastajasta. Erityisen loistavia kornerit ovat harrastelijoille, jotka opettelevat uusia gräbejä tai spinejä. Kun kornerin vetämisen idean tajuaa niin siihen on hyvä mennä vaikka switchinä – jos vertaa switchinä ajamista 5m pöydällä varustettuun ”pieneen” hyppyriin. Kornerista aukeaa helposti etukantin cabat ja switch stalefishit ja vastaavat temput, joita nykyajan hyppyrilinjoilla nähdään varsin vähän – yhtenä syynä lienee se, että linjat ovat kasvaneet sen verran, että pieneenkin saa tulla aika kovaa. Kovasta vauhdista on taas paha lähteä pyörimään uudella tavalla, mutta kornerissa pystyt säätämään hypyn kokoa vauhdin avulla. Kokeilet ensin varovasti ja sitten lisää vauhtia, jolloin hypyn kokoa saa kasvatettua niin paljon kun kornerissa on tilaa. Kornerit siis monipuolistavat laskemista ja temppuvalikoimaa harrastelijoille.
Isot kornerit ovatkin sitten oma lukunsa. On vaikea keksiä kivempaa asiaa lumilaudalla kun napa alas ja metodista kiinni. Kornerit ovat myös helpompi tapa päästä siihen fiilikseen, minkä kovemmat pipe-laskijat saavat bs airistä. Kornerista kunnon metodi on kumminkin 100 x helpompi kun pipen kaaresta. (Eikä niitä pipejä oikein ole missään.) Jokatapauksessa – suora metodi hyndästä on ihan jees – metodi kornerista on 110% parhautta lumilautailussa. Oikea metoditunnelma on kornerimetukoissa paljon lähempänä kun suorissa hyppyreissä.
Eli siis yhteenvetona. Lisää kornereita – ne lisäävät lumilautailun mielenkiintoisuutta monelle eri käyttäjäryhmälle. Paljon puhutaan siitä, että lumilautailun kuuluu olla hauskaa ja tämä on hyvä lähtökohta parkkisuunnitteluun. Kaikki eivät treenaa sm-kisoihin ja suoraa hyppyrilinjaa painaminen koko kauden ajan muistuttaa välillä vain sitä. Kornerit tuovat parkkiin ensinnäkin ajolinjoja, jolloin laskeminen alkaa muistuttamaan enemmän laskemista kun syöksylaskua hyppyreillä. Toisekseen kornerit tekevät laskemisesta ”skeittimäisempää” – pieniä spinejä ja gräbivääntöjä sen sijaan että yritetään hioa sitä maksimispiniä ulos omasta suorituskyvystä. Eikä maksimispineissä ole siis mitään vikaa – hyppyreitä tarvitaan, mutta lisätään sekaan lisää kornereita. Erilaisuus on rikkaus.
Ai niin – sitten on vielä se turvallisuusaspekti. On totta että kornerit vievät tilaa jos ne halutaan sijoittaa niin, että esimerkiksi ländäyksen linja ei ole toisen vauhdinoton tiellä. Yleensä korneri toimii hyvin esimerkiksi jossain ländin jälkeen tai rinteen lopussa. Jos kornerit otetaan kiinteämmäksi osaksi keskusparkkia niin ihan varmasti laskijat oppivat niitä katsomaan samalla tavalla kun on opittu katsomaan ettei ländissä ole ketään. Ländissä suksiaan keräävä pikkulapsi on kumminkin ihan samanlainen konkreettinen vaaratekijä ja yllättävän vähän näitäkin vahinkoja tapahtuu – onneksi. Pointti tässä on nyt lähinnä se, että kokonaan vaaratekijöitä ei parkista saada koskaan pois ja niitä on niissä myös nyt. Korneri ei ole sen vaarallisempi elementti kun moni muu jos se vain sijoitetaan hyvin ja laskijat tottuvat sen olemassaoloon.
Bring back the korner methods!
Teksti ja kuvat: Mikko Kempas
.gif)