Pitkän kevään merkitys lajikulttuurille – Pitkäkevätopen 2022, Sveitsi

Joka kevät sosiaalisessa mediassa harmitellaan monen keskuksen kohdalla sitä, miksi hissit menevät niin aikaisin kiinni vaikka lunta olisi vielä moneksi viikoksi. Perusteluksi tarjotaan monesti sitä, että paikalla ovat vain kausarilaiset, jotka eivät tuo enää rahaa tai käytä palveluita. Toki, lyhyen laskukaavan mukaan tämä on varmaan huonoa bisnestä, mutta ajatellaan asiaa hieman pidemmälle. Kevät on monille nimittäin se syy, miksi tätä hommaa tehdään. Pehmeät ländit ja lämpimät kevätsäät ovat mitä parhainta aikaa itsensä ylittämiselle ja tapahtumille. Monesti ne jutut, mitä on koko talven miettinyt, tehdään juuri näinä viimeisinä viikkoina tai päivinä. Jos tänäkin keväänä on katsonut sitä kehitystä mitä kevätsäät ovat tarjonneet niin paljon olisi jäänyt tekemättä ja monta hyvää hetkeä kokematta. Jos katsoo niitä keskuksia, jotka panostavat tekemiseen keväällä, suolaa nokat, huoltaa parkit ja pistää jotain kivaa uutta spesiaalia parkkiin kevään loppuvastukseksi, ovat ne myös ne parkit joissa viihdytään ja joissa lajikulttuuri kehittyy ja kasvaa – näissä laskee kaiken ikäiset, eivät pelkästään juniorit. Junnut näkevät koko ajan vanhempia laskijoita, ottavat mallia, rakastuvat lajiin, eikä se muutu heillä kaikilla vain hiihtolomalla tehtäväksi 1-2 kertaa talvessa loma-aktiviteetiksi, vaan siitä tulee elämäntapa, jota tehdään mahdollisimman paljon, kauden alusta loppuun, joskus vaikka haikkaamalla kun hissit ovat jo sulkeutuneet. Ja jos mietitään ihan markkinoinnin näkökulmasta niin ei ne keväiset instaklipit kovin huonoilta näytä – keskukset, jotka sulkevat hissinsä aikaisin, missaavat kyllä merkittävän osan some-näkyvyydestä, kevätaurinko on kumminkin aina parasta promoa lajille ja keskukselle, ei ne keskitalven halogeenivaloissa kuvatut klipit. Etelän pitkästä keväästä saamme kiittää muun muassa Hyvinkään Sveitsiä. Matias Petäistö keskuksen henkilökuntineen on ymmärtänyt hyvin kevätlaskun merkityksen aktiivilaskijoille ja pitävät hissejä auki pidempään kuin moni pohjoisen keskus. Tästä suurkiitos Sveitsille. Näillä näkymin hissit pyörivät ainakin vielä tämän viikon.

Tästä aasinsillalla päästään Pitkä Kevät -tapahtumaan, joka järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Konseptilla on vahvat mahdollisuudet nostaa laskutapahtumien profiilia, sillä siinä oli hyvässä paketissa urheilullista draaman kaarta ja yleisöystävällisyyttä. Parkkikisoja monesti vaivaa vähän se, että kisaa on vaikea seurata parkin ollessa niin pitkä, mutta nyt kisa pysyi mukavan kompaktina ja laskemisen taso oli todella kovaa. Kunhan kisaformaattia tuunataan tulevaan kauteen vähän nopeammaksi niin uskoisin, että tästä tulee varsin viihdyttävä formaatti, jota kelpaa tulla paikan päälle katselemaan.

Otimme järjestelyistä ja kisasta kommentit vielä organisaattori Joonakselta.

Joonas Eloranta, kommentit järjestäjältä:

”Mä oon aina tykänny järjestellä erilaisia tapahtumia snoukkailutapahtumista minifestivaaleihin ja puisto-olympialaisiin. Kaikenlaiset kokoontumisajot kiinnostaa, kunhan jengi viihtyy. Tällasella mentaliteetilla mä lähdin luonnostelemaan Pitkä Kevät Invitationaliakin jo viime syksynä: Tapahtumaa johdattelevia kysymyksiä oli muun muassa että millaiseen lumilautailutapahtumaan sitä haluaisi itse osallistua tällaisena katureileistä viehättyvänä lumilautailijana, kiinnostuisikohan muut vastaavan ”genren” lumilautailijat samasta ideasta ja millainen tapahtuma Etelä-Suomesta vielä puuttuu? Pohjoisestahan meiltä löytyy muun muassa Lipiopenit, Rukan Hodarit ja Wappulounaat muutamina esimerkkeinä mainitakseni. Kaikki loistavia tapahtumia mutta täysin samaa konseptia mä en halunnut lähteä monistamaan tänne etelään, vaan jotain twistiä piti olla. Lisämauste kirkastuikin mieleen yllättävän vaivattomasti kun Slushthemagazine järjesti hauskan näköisen tapahtuman Ameriikassa; laitellaan liuta kutsuttuja laskijoita pudotuspelikaavioon taistelemaan toisiaan vastaan game of SNOW:n säännöillä.

Matiakselle (Petäistö) mä vinkkasin halusta järjestää jotakin tämänkaltaista Sveitsinhiihtokeskuksessa jo joulukuun tienoilla, ja sovittiin että palataan keväämmällä asiaan. Ja niinhän me tehtiin. Lanseerattiin Pitkä Kevät Invitational, laitettiin kutsut laskijoille ja jäätiin jännittämään että onko tällaiselle tapahtumalle kysyntää. Ja olihan sille. Viikot vieri eteenpäin kunnes lopulta huhtikuun 16. päivä koitti.

Aurinko siunasi tapahtumaa lähes koko päivän ajan ja laskemisen taso oli aivan mieletön heti alkueristä alkaen. Laskijat koki konseptin sopivan rennoksi ja turhia paineita ei kuulemma tarvinnut ottaa. Ja hyvä näin. Parannettavaakin toki jäi; tapahtuman kesto oli aivan liian pitkä ja laskijat alko olemaan melko piipussaan noin kuuden tunnin mittaisen turnajaisen jäljiltä. Instagram livessäkin taisi olla sormi mikrofonin edessä eli äänet olivat välillä miten sattuu. Mutta kaikesta huolimatta finaali haluttiin pelata täysin kirjaimin, jotta saadaan rehti lopputulos ja hyvä show aikaiseksi. Ilo oli myös huomata että iso osa yleisöstä jäikin katsomaan shown loppuun saakka vaikka hissit laiteltiin kiinni jo välierien kohdilla. Sanomattakin lienee selvää että tällaset lauseet ja eleet lämmittää tapahtumanjärjestäjän sydäntä enemmän kun mitä tähän lauseeseen sitä kykenee kiteyttämään. Ja mitä finaaliin tulee, niin sehän oli itseasiassa aivan uskomaton peli Saskan ja Joonan välillä. Molemmilla oli viimeiset kirjaimet menossa kunnes Saska räjäytti pankin aivan käsittämättömällä bäkkikakkosella pitkään reiliin ja vei touhutonnin täysin ansaitusti. Palkinnot jaettiin, kiiteltiin puolin ja toisin ja lähdettiin kotiin, kukin tahoillaan.

Vaikka tapahtuma oli tavallaan onnistunut niin silti se oli epäonnistunut, sillä rakensin tapahtuman raamit niin syrjiviksi, ettei naislumilautailijat mahtuneet osaksi sitä. Naisten sarja oli osa suunnitelmaa pitkälle kevääseen saakka; kutsut lähetettiin, palkintopotti kerättiin vastaamaan miesten sarjaa ja tavoitteeksi asetettiin että saataisiin kahdeksan kutsutun naisen pudotuspelit aikaiseksi. Parhaimmillaan tapahtumaan lupautuneita naisia oli kuitenkin vain viisi, erinäisistä reissuista, loukkaantumisista, tai henkilökohtaisista syistä johtuen, ja näin ollen päätin peruuttaa naisten sarjan. Tämä oli huono päätös ja osoitti mun kykenemättömyyden ajatella luovasti. Hyvä päätös olisi ollut muokata tapahtuman raameja, eli tässä tapauksessa kilpailumuotoa, siten että jokainen kutsuun myöntävästi vastannut naislaskija olisi saanut osallistua tapahtumaan näin halutessaan. Haluankin vielä julkisesti pyytää anteeksi kaikilta teiltä kutsuun myöntyvästi vastanneilta etten päästänyt teitä mukaan tapahtumaan. Lupaan ottaa virheistäni opiksi ja osallistaa teidät paremmin mukaan mahdollisten tulevien tapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen!

Mutta Jutin sanoin mennään eteenpäin eli tähän lopetuskappaleeseen kuulunee varmaankin ne pakolliset kiitokset. Kaikista isoin kiitos Sveitsinhiihtokeskukselle tapahtumapaikan, resurssien ja innokkaan vastaanoton tarjoamisesta. Kiitos tapahtuman yhteistyökumppaneille eli Shreddingtonsnow:lle, Unionille, Deeluxelle ja Hiivalle. Kiitos myös tapahtumaan osallistuneille talkootyöläisille; teidän työpanos oli korvaamaton. Ja lopuksi vielä kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille; sekä laskijoille, yleisölle että IG-live yleisölle. Te kaikki teitte tästä tapahtumasta mahdollisen ja toivon sydämeni pohjasta että teette myös ensi vuonnakin!”

Pitkä Kevät 2022 tulokset:

1. Saska Halmes

2. Joona Saikkonen

3. Ville Mustonen

Teksti: Mikko Kempas Kuvat: Ville Vappula, Mikko Kempas

Edellinen

Kommentit

kommenttia