Skeittauksesta tunnettu Samu Karvonen on ollut monessa mukana, muun muassa ammattiskeittiuran jatkeena Suomen Rullalautaliiton riveistä ja Helsinki HELriden järjestäjänä. Tänä talvena Samun tiet veivät kohti Lappia pidemmäksi aikaa.
Sä viihdyit viime kauden aika hyvin Talman parkissa, mutta nyt oot ollut pohjoisessa, miten laskeminen on muuttunut siellä ja onko kiinnostuspisteet vaihtuneet?
Viihtyisin varmaan tälläkin hetkellä Talmassa, jollei valinnat ja erinäiset muuttujat olis tuoneet tänne lappiin pariksi kuukaudeksi. Aika vähän täällä on parkkeja laskettu nyt kun offarit, syvempi lumi ja lumisurffaus on tullu osaksi repertuaaria. Lumiturvallisuuskurssikin on jo käyty ja varusteleminen on aloitettu. Splitin osto on sitte varmaan ens talven hommia. Ei makeaa heti mahan täydeltä.
Miten vertaisit vapaalaskua ja parkkilaskua?
En mä ehkä niitä lähtis edes vertailemaan ku ovat kaks ihan eri asiaa. Molemmissa kun on omat puolensa ja kaikkiruokaisena nautin niistä molemmista tosi paljon. Diggaan kyllä laskea parkkeja niin kuin ne olis metikköä, kurvaillen ja kaarrellen ja metikössä ja sidehiteistä hyppiä niinku olisin parkilla. Semmosesta vähän aggressiivisestä surffaus- ja pommitusfiiliksestä pidän ja siitä koitan usein ammentaa mitä ikinä laskenkin. Aika paljon huomaan kaiken laskemisen pohjautuvan mun skedeemiseen ja niihin asioihin mitä fiilistelen siinä maailmassa. Tosin nyt kun oon kuluttanut enemmissä määrin lunta ja vettä kun asfalttia niin huomaan miten nämä muut lautalajit ovat alkaneet muokkaamaan mun skedeemistä hiljalleen.
Oot kuvaillut tällä kaudella myös enemmän laskemista. Miten vertaisit skeitti- ja lumilautakuvausta? Kumpi on vaikeampaa?
Parkilla kuvailu on aika samaa oli se lumella tai betonilla. Pitkälti samat suuret linjat ja kirjottamattomat säännöt pätee molemmissa. Skedellä harvoin tulee mitään ilmassa pyörimisiä kuvattua niin on aika hakusessa mistä suunnasta ja kohasta joku korkki 7 kannattais kuvata. Tosin se metukka tai bäkki 180 on usein mun silmään kauniimpia kuvissa ku se 1080. Hyvin revitelty gräbi tai twiikattu gräbitön airi on kuitenki se toivekohta mistä se airi kuva otetaan. Kaikki yli 360 on periaatteessa toistoa mikä ei kuvasta ehkä niin välity. Se onko siinä kolmonen ennen ja jälkeen sen kohokohdan ei muuta kun kuvatekstiä, mitä harva enää lukee kun ei noita kuvia mihinkään paineta ja instassa ne häviää ku pieru puuteriin. Reileilläkin ne hyvät kuvatemput harvoin paranee spinejä alkuun tai loppuun lisäämällä. Ei ehkä ihan näin raa’asti voi yleistää, mutta pääpiirteittäin on tällänen fiilis on jäänyt. Yksinkertasempi – kauniimpi – toimivampi. Kaikki monimutkasempi esitetään sitten videon muodossa, koska sekkareille ei juuri ole enää mediaa tai tarkoitusta. Kaduilla se spotti sitten tekee sen kuvan ja temppu on vähän niinku bonus kerroin vaan. Skedeyksessä on ehkä vähän suurempi valikoima näitä kuvan kauniita klassikoita kun laudan saa irti jaloista. Mutta kyllä aika usein vaikkapa bs flippi on esteettisempi kun big spin flippi kuvan kannalta.Välineteknisempi ero skedeyksen ja lumilautailun kuvaamisessa on sitte spottien koko ja niiden valaistus. Mun tuikuilla ei isoja spotteja valasta varsinkaan talvisin ku on vähemmän valoa käytettävissä muutenkin. Tämä tarkoittaa mun kohdalla rajatumpaa aikaa tai eri ratkaisuja ja tyylejä (tai tyylittömyyttä).
Mitä tuolla takamaastossa oon nyt pari kertaa kantanu kameraa mukana niin se on tuntunu vähän haasteellisemmalta. Mulla on katalogien kultanen visio siitä minkälaisia kuvia siellä otetaan, mutta että saada se laskija tekemään sen tyylitellyn kurvin ja pöllyttämään sitä lunta oikeaan kohtaan onkin sitten ollut haastavampaa ja uutta. Siellä kun ei oikein voi pyytää kaveria menemään mestoille tarkennusta ja sommittelua varten vaan etäisyydet ja suhteet pitää osata arvioida etukäteen vähän tarkemmin. Toistaseksi kuvaaminen tuolla luonnossa on ollu aika spontaania ja automaattitarkennuksen ja sekkareiden varassa, mutta jotain ihan hienoja hetkiä sieltäkin on jäänyt talteen. Maisemia ainakin jos ei muuta.
Mistä on löytynyt parhaat puuterit?
Insert WGB punch… Omat parhaat on nyt koettu haikkailemalla täällä lapissa. Pyhä-Luosto, Yllä, Pallas… Nyppylöitä riittää kun oppii lukemaan vähän karttaa, säätä, vyöry riskejä ja hankkimalla tai lainaamalla varusteita. Lokaalit ja itseä viisaammat on kans aika kultasia näissä hommissa. Tässä on tosi paljon samaa kun suomi surffauksessa. Parhaat mestat pitää löytää ja opiskella ite tai heimoutua kokeneempien seuraan. Hyvää vastapainoa tämän päivän kaikki-tänne-heti-nyt appi menolle. Diggaan ja vaalin tätä perinnettä kyllä. Saa se yks lasku tai aalto ihan eri merkityksen ku sitä ei saa tilattua siitä linkistä sen bion alta.
Onko jotain vähemmän tunnettuja helmiä mitä voisit suositella?
Etsivä löytää ja se etsiminen on se juttu. Pakko kyllä myöntää, että mä en ole etsinyt vielä paljoakaan mitään vaan lampaana seurannu vaan muita ja kyselly tyhmiä. Olen mä jotain oppinutkin ja käy se joskus näinkin kun on ihan mahtavia ihmisiä ympärillä.
Sulla vaihtui pulkka kanssa parkkilaudasta Nitron Fusioniin? Ootko huomannut eroa takamaaston ajossa?
No tuo directional shape ja -25 setback (josta otan kaiken irti) helpottaa vähän takareittä syvemmässä lumessa ja tuo paaaaaljon lisää fiilistä. Hankin tuon Nitron just vastapainoksi mun parkkilaudalle, koska halusin jotain vähän erikoisempaa kruisailtavaa ja skedemäisyyttä. Halusin laudan sellaisille päiville ja keskuksille, joissa parkit on vähemmällä käytöllä ja iloa raavitaan irti kurvailusta, kova-ajosta, sidehiteistä ja metiköstä. Haussa oli kuitenkin jämäkämpi lauta jossa on myös poppia ja purevuutta. Mä en kuitenkaan ole se teknisin tai kovinkaan isosti hyppivä kaveri niin tää Fusion täyttää kyllä monet mun vaatimukset ja ennen kaikkea on huikeen värinen ja fiiliksinen lauta. Tää on vähän tällainen all-time-full-time-overall lauta.Seuraava hankinta on varmaan sitten se vielä vähän kelluttavampi kaveri jos tämä puuteri-kuume tästä pahenee. Tai sitte se splitti. Tai molemmat ja loppu vuosi nuudeleita.
Mitäs nyt kun palaat etelään? Vieläkö Talman raudat kolisee?
Jos palaan? Kyllä mä kevään loskista tuun talmassa vielä nauttiin ja paippiakin olis kiva päästä ajaan. Ja pitäähän meidän kuvata joku psykedeelinen insta pätkä tällekkin vuodelle jätkän ja juniorin kanssa!
Näin tehdään! Kiitos haastattelusta.
Teksti: Mikko Kempas
Avauskuva: Keke Leppälä
Lisää Samun kuvia Instasta.
.gif)