ViLu on lyhenne sanoista Vihdin Lumilautailijat – Vihdin lumilautayhteisö ja seura olikin 90-luvulla maamme johtavia keskuksia, jonka hyppyreiltä on ponnistanut ammattilaisten riveihin enemmän lumilautailijoita kun mistään muualta. Ajat ja meiningit kumminkin muuttuu, eikä tänä päivänä Vihtiä tunneta minään lumilautailun mekkana – seurankin toiminta hyytyi aikojen saatossa. Hyvät muistot eivät kumminkaan kuole mihinkään, jonka johdosta samalta pohjalta on aikanaan yhdessä laskemisen aloittaneiden toimesta päätettiin startata uusi seura. Uuden ViLu.1993 mediasuhteista vastaava Henry kertoo mistä hommassa on kyse:
”Tästä piti tulla lehdistötiedote, sellainen lyhyt, asiapitoinen ja hyvin jäsennelty tietoisku, joita on tullut vuosien varrella kynäiltyä ties minkä alojen toimijoille ja jollaisen lupasin tässäkin tapauksessa hoitaa rutiinilla pois alta.
Istuessani sohvalle ja laskiessani sormet näppäimistölle tunsin kuitenkin suurien tunteiden ja rakkaiden muistojen pyrkivän pintaan. Turha siis pakottautua viralliseen formaattiin, joku muu saa tarvittaessa vastailla asiakysymyksiin. Tämä olkoon henkilökohtainen rakkaudentunnustus, terapiapäiväkirjan muistiinpano, tai ihan vain nostalgiantäytteinen trippi 90-luvun alkuun. Manifesti elämän hyvien juttujen puolesta.
Lumilautailu on monissa niistä hyvin keskeisessä roolissa. Se on vaikuttanut perustavanlaatuisesti identiteettiini, ajatuksiini ja esteettisiin arvoihini. Myös merkittävä osa tärkeistä ihmissuhteistani sekä ammatillisista taidoistani ja oivalluksistani ovat syntyneet ja jalostuneet lumilautailun ja sen ympärille kerrostuneen kulttuurin parissa.
On täysin mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, että multiversumissa on tämän oman todellisuutemme lisäksi myös rinnakkainen maailma, jonka hieman omastamme poikkeavalla 1980-luvulla en nähnyt tätini takkahuoneen televisiosta Juicy Fruit -mainosta tai askarrellut erilaisia remmivirityksiä autotallissa teräväkärkiseksi muotoilemaani vanerilevyyn. Vaihtoehtoinen elämän polku, joka noissa kriittisissä risteyshetkissä otti suunnan johonkin äärettömän monista muista vaihtoehdoista.
En osaa, enkä edes halua kuvitella minkälaista elämäni olisi niissä toisissa todellisuuksissa, joissa itseommeltujen laskuhousujen, Roadkillin ja The Hard, The Hungry and The Homelessin VHS-kopioiden, Dekadenzin sinisellä hiusvärillä tai vetyperoksidilla sävytettyjen pehkojen, rautasahalla tylpäksi muotoiltujen ja läpipultattujen lautojen, logoväännöksillä koristeltujen t-paitojen, Beastie Boysin ja NoFX:n säestämien laskureissujen ja Vihdin Lumilautailijoiden kaveriporukan tilalla olisi jotakin muuta.
Jossain vaiheessa kasvoimme kuitenkin erillemme – lumilautailu, minä ja ne laskukaverit. Katureilien ja cabafemmojen paikan tarvehierarkian portailla valtasivat armeija, opiskelu, lainanlyhennykset, kolottavat nivelet ja parisuhdeterapiat, se pelätty ja helveksittu keskiluokkainen ja -ikäinen arki, jolle kuvittelimme olevamme immuuneja. Myös lumilautailu muuttui vieraan ja etäisen tuntuiseksi, itse rakentamastamme kulttuurista oli huomaamatta tullut lajin ulkopuolisten suuryritysten, mediajättien ja hiihtoliiton hallinnoima kulutushyödyke.
Onneksi uusi sukupolvi elvytti hiipuneen suhteemme. Ei, eivät nuoret laskijat tietenkään pelastaneet meitä burnouteilta, perhekriiseiltä tai välilevyvaivoilta, eivätkä pysäyttäneet temppujen astelukujen kehityskulkua uusille tuhatluvuille, mutta z-sukupolven lautailijoiden leffaprojektit, omat vaatebrändit ja yhteisöllisyys muistuttivat meitä vanhempia siitä vilpittömästä hauskanpidosta, luovuudesta, DIY-eetoksesta ja ysäriestetiikasta, joiden parissa saimme itse viettää nuoruutemme.
Löysimme uudelleen lumilautailun ilon ja toisemme, sen vanhan kaveriporukan, joista monet olivat silloin 90-luvun alussa perustamassa Vihdin Lumilautailijoita ja rakentamassa lajin kivijalkaa. Junioreiden laskuklippien, projektien ja ilmiöiden lisäksi muistelimme menneitä ja suunnittelimme tulevia tekemisiä.
Syksyllä kauden alkua odotellessamme joku WhatsApp-ryhmässämme kysyi:
⁃ hei milloin muuten ViLu perustettiin… oliks se 92 vai 93?
⁃ PRH:n tietokannassa näyttäis olevan eka merkintä marraskuussa 1993
⁃ sehän ois sit 30-vuotispäivä ihan kohta… hei, pitäiskö sen kunniaksi…
⁃ joo, pitäis!
⁃ todellakin! Let’s do it! ❤
⁃ 93 ’til infinity.”
Seuraa Instassa: https://www.instagram.com/vilu.1993
Jäsenmaksut kaudelle 23/24
Henkilöjäsenyys 20,00EUR
Perhejäsenyys 40,00EUR
Tiedustelut jäsenyyksiin liittyen: vilu.1993@outlook.com
Seura on kaikille avoin ja toiminta harrastamisen osalta täysin tavoitevapaata. Lapset ovat tervetulleita vanhemman laskiessa.
Aloituskuva: Vilu1993-perustamisasiakirjaa Snowboard Shackissa allekirjoittamassa Tapani Viitala, Ile Hämäläinen, Erkka Herola, Henry Taavitsainen, Teemu Takamäkin ja Janne Virtanen
Katsottavaa asiaan liittyen:
.gif)