BoardExpoja edeltävänä päivänä oli Elisa-studiolle järjestetty Enni Rukajärven ja Suomen lumilautaliiton tiedotustilaisuus. Tilaisuudessa kerrottiin lehdistölle mm. tulevasta kaudesta ja suunnitelmista. Lisäksi paikalle oli myös kutsuttu kaksi junnulaskijaa heidän täysin tietämättä, että miksi. Osana Spine Awardsin äänestystä oli kyseessä vuoden junnulaskijan palkitseminen, mikä asetettiin Ennin ja Rodeon alaisuuteen.
Enni Rukajärvi, jolle juniorityö on erityisen tärkeää, oli repäissyt oikein kunnolla ja lahjoitti omista varoistaan molemmille vuoden juniorilaskijoille 1000 euron matkabudjetin edesauttaakseen heidän tulevan kauden kilpailumatkusteluita.
Me taasen lupasimme lehtenä antaa näille kahdelle tulevaisuuden lupaukselle hieman palstatilaa ja päätimmekin hieman haastatella heitä.
Tervehdys, Henna. Kerros hieman heti alkuun itsestäsi. Kuka, mistä ja minkäs tyyppistä?
Moromoro! Elikkäs Ikolan Henna, ikää mittarissa 17 vuotta, ja Hyvinkäältä kotoisin, mutta opiskelen Vuokatin urheilulukiossa toista vuotta, joten asustelen siellä tällä hetkellä. Vietän vapaa-aikaani lumilautaillen, skeittaillen ja hengaillen kavereiden kanssa.
Olet pyörinyt lumilautakuvioissa jo todella pitkään nuoresta iästäsi huolimatta. Miten aktiivisempi laskuaikakautesi sai alkunsa? Joistain pikku kisoista?
– Mulla oli ensin sukset, ja kokeilin lautaa iskän innostuksesta, kun iskä ja pikkuveli jo lumilautailivat, mutta ei siitä tullut mitään, ja se oli semmosta itkun kanssa vääntämistä, joten halusin vielä jatkaa suksilla. Mutta sitten vähän ajan päästä, ollessani 8-vuotias, sanoin iskälle, että haluan sittenkin vaihtaa lumilautaan – ja iskä osti laudan! Sitten se homma lähtikin sujumaan ja innostus alkoi. Sitten liityin Sputnikiin ja kävin siellä treeneissä. Siitä vähän myöhemmin Tiina Lindström alkoi pitämään mulle semmoista yksityisvalmennusta ja puski aina eteenpäin, ja opin paljon uutta! Se oli tosi iso osa sitä, että oon päässyt tähän pisteeseen, missä oon nyt. Olisko ollut 2010, kun menin ekan kerran Team Campille, mistä sain paljon motivaatiota, uusia kavereita ja hyviä vinkkejä valmentajilta. Samana vuonna menin myös ekoihin parkkiskaboihin, ja siitä se aktiivinen laskeminen sitten alkoikin!
Sinulla on nyt useampi hyvä kausi pohjilla. Minkälainen tuo viime kausi oli kaiken kaikkiaan? Se ainakin nosti sinut vuoden parhaaksi juniorilaskijaksi tyttöjen puolella (vaikka hakkaat kyllä monet pojatkin tuolla rinteessä 6-0).
– Hahah! Viime kausi oli kyllä tosi mukava! Oli siistiä reissata ja nähdä lisää maailmaa. Tuli käytyä muun muassa Jenkeissä ja Kiinan mailla. Ja keväällä oli tosi hauska laskea Vuokatissa ja Rukalla kavereiden kanssa. Paras kisamenestys viime kaudella oli Ischglissä World Rookie Tour -finaalin voitto.
Miltäs tämä käynnissä oleva kausi näyttää? Ainakin olet jo vähän ehtinyt matkustelemaan ja laskemaan.
– No nythän tää näyttää ihan hyvältä, kun on alkanut pakkaset paukkumaan ja pääsee jo pikkuhiljaa hyppimään hyppyreitä Suomessakin. On ollut kyllä aika huono lumitilanne koko Suomessa tässä alkukaudesta, mutta muovituubeja olen päässyt laskemaan, ja ne on ainakin tulleet tutuksi. Lokakuussa kävin Saas Feessä, ja siellä oli kyllä paikat tikissä. Muutamia kisoja tässä on lähiaikoina tulossa.
Onko joitain selkeitä tavoitteita sen suhteen, missä haluaisit onnistua tällä kaudella tai onko hampaankolossa joitain temppuja, joita tahtoisit hioa kuntoon?
– Tavoitteena olisi ainakin kuvata partti, oppia uusia temppuja, ja olishan se kiva ländätä hyviä runeja kisoissakin! Hampaankolossa on ainakin fs7.
Minkälaiset fiilikset oli, kun sinut kutsuttiin Elisan studiolle? Oliko sinulla mitään käryä siitä, mitä siellä tapahtuisi?
– No ei todellakaan ollut mitään tietoa, että mitä tapahtuu. Olihan se jännää, kun sanottiin, että pitää tulla paikalle, mutta enempää ei voida kertoa.
Entä miltäs itse palkinto tuntui? Aika hieno ele Enniltä kyllä.
– No kyllähän se tuntui ihan älyttömän hyvältä. Ja onhan se Enni kyllä melkoinen sankari, kun pystyy tuommoiseen; siitä pitäisi monen ottaa mallia!
Olet myös kunnostautunut skeittauksen parissa jo usean vuoden ajan. Mainittakoon, että voitit juuri marraskuussa mm. naisten suomenmestaruuden Seinäjoella. Onnittelut siitä. Oliko fiilikset katossa sen jälkeen?
– Joo skeittausta on tullut harrastettua viitisen vuotta. Kiitoksia! Olihan siinä tytöllä aika suuri hymy suulla!
No huh huh. Viisi vuotta on skeittauksessa tosi vähän. Olet kyllä oppinut nopeasti! Kumpi on mielestäsi vaikeampaa, skeittaus vai lumilautailu – ja miksi?
– Hmmm aika paha. Ehkä skeittaus on aluksi haastavampaa, tai minulla ainakin meni vähintään kuukausi, että opin ollien. Mutta sitten, kun oppii skeittauksessa perusjutut, niin uusia temppuja tulee aika paljon nopeammin kuin lumilaudalla, koska skeitillä on paljon helpompi alkaa hinkkaamaan uusia temppuja, koska toistoja saa enemmän, kun ei tarvitse käyttää hissiä. Toki haastavia lajejahan ne kumpikin ovat aluksi.
Koetko, että ne tukevat toisiaan? Oletko saanut skeittauksesta jotain tiettyä laskemiseesi tai toisin päin?
– Kyllä ne varmasti tukevat. Kesällä saan skeittaamisesta ainakin sen verran hyvän fiiliksen, ettei tule ikävöityä niin paljoa laskemista.
Se on oikein! Pysyy mieli ja keho virkeenä asfaltti-ihottumasta. Tässä vielä sinulle vuoden poikajuniorilaskijan Rene Rinnekankaan 10 tiukkaa kysymystä.
1.Oletko miettinyt kuvaavasi streettipätkää ?
Kyllä! Toivottavasti saankin kuvattua mahdollisimman pian.
2.Skeittaus vai lumilautailu?
Talvella lumilautailu ja kesällä skeittaus.
3.Ekan laudan mitta ja merkki?
Pituutta oli huikeat 108 cm ja merkki oli Crazy Creek.
4.Kuka on esikuvasi?
Kyllä se on ehdottomasti Rukajärven Enni! Ja Piiroisen veljekset ovat kanssa olleet aina kovia esikuvia, koska pikkutyttönä kuulin, että Hyvinkäällä asuu Peetu ja Petja Piiroinen, jotka ovat kovia lumilautailemaan. Sitten aloin kattelemaan niitten kisoja ihan fiiliksissä. Löytyy myös veljesten nimmarit jostain vanhasta laudasta, kypärästä ja kengistä, haha!
5.Paras lahja pukilta?
Tänä jouluna sain semmoisen hieromalaitteen, jonne tungetaan jalat, ja sitten se ihanasti murjoo jalkapohjia. Se oli aika kova!
6.Unelma-ammattisi?
No olishan se aika unelmaa lumilautailla ammatikseen ja ois myös siistiä valmentaa lumilautailua joskus!
7.Mistä tuli palo lumilautailuun?
Palo lumilautailuun tuli siitä, kun se näytti niin siistiltä. Katselin, kun muut laskivat, ja ajattelin vaan, että noin minäkin haluan osata vetää!
8.Paras tapahtuma?
Wappulounas for sure!
9.Paljon nousee penkistä?
Haha, hyvä, Rene! En ole ikinä kokeillut äärirajoja, mutta varmasti nousee liian vähän, joten lupaan korjata asian!
10.Miksi?
Miksi ei?
Teksti: Sami Välikangas Kuvat: FSA / Harri Tarvainen, Sami Välikangas, Mikko Kempas
.gif)