Lumilautaliiton pikajäsenyys, ristikuulustelu vakuutusyhtiössä, ilmoittautuminen kilpailijalijstalle. Sitten koira hoitoon isän luo ja eikun kohti Rukaa. Vakaumuksellisen reilirotan tie kisa-areenoille ei ole nykyään ihan yksinkertainen prosessi.
Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten reilikisoja oli vähän joka puolella Suomea – oli Expojen railjamia, JTS:ää, Lahden stunttimontun virityksiä. Nykyään lajin finanssipuoli sakkaa sen verran, että kaiteiden kolisteluun keskittyvät mittelöt voi laskea yhden käden sormilla. Onneksi Lumilautaliitto on herännyt täyttämään tapahtumatyhjiötä reilipuolellakin: SM-kisoissa jaetaan nykyään myös reilimestaruudet.

Kaiteiden herruudesta kisattiin kisojen toisena päivänä Rukalla 6.4. Eihän se muu auttanut kuin lähteä paikalle selvittämään kuinka rail jam soveltuu formaattina SM-kisoihin.
Mittelö järjestettiin paraatipaikalla Rukan kylän puolella. Halutessaan kisaa pystyi seuraamaan vaikka Pisteen terassilta. Suomisnoukan konkareita edustavat Janne Lipsanen, Saku Tiilikainen & Hepe Laakkonen olivat viettäneet edellisen yön rakentaen erikoissetuppia vain tätä tapahtumaa varten. “Rakennettiin sellainen setti, että kaikentasoisille laskijoille olisi laskettavaa. Haluttiin sellaisia obstakkeleita, että niitä pystyis vetämään muutamalla eri tavalla – käyttämään luovuutta ja löytää ne itselleen sopivimmat linjat.” Lipsanen kommentoi.
Sekä osallistujia että yleisöä oli löytänyt paikalle varsin mainiosti. Se kuuluisa kisatunnelma oli kohdallaan. Sarjoja oli ikäryhmittäin kolme. Tytöt ja pojat laskivat jam -formaatilla yhdessä ilman määrättyjä runeja, ja joka sarjalle suotiin puolituntinen tuomariston vakuuttamiseen.

Gromit polkaisivat pelin käyntiin ennennäkemättömän rajulla näytöksellä. En ole kyllä ennen todistanut yhtä teknistä ja luovaa laskemista näin nuorilta laskijoilta. Myös järjestäjä Saku Tiilikainen vakuuttui gromien menosta: “Laskijoista jäi mieleen erityisesti koko Grom -sarja. Tiesin että kovia laskijoita siellä ja silti oltiin ihan ällikällä lyötyjä kun ne alko tykittämään!”
Myös avoimessa sarjassa homma lähti nopeasti käsistä. Varovaisen alun jälkeen Tynin stuntmiehet polkaisivat homman aivan uusiin sfääreihin. Vaikka ländäyksiä ei nähtykään kovin montaa, oli touhu sitäkin hurjempaa seurattavaa. Roope Rautiainen (mm. sivugäpinokasta hänkkään fs lip pretzel aivan viimeisen päälle hiottu cab 270 normiin) ja Mikko Rehnberg (fs lip to sw fs board ja gap fs 270) vakuuttivat monipuolisella ja teknisellä laskemisella. Virallisissa tuloksissa joka sarjasta palkittiin kuitenkin vain paras. Saku Tiilikainen kertoikin, että “tuomarointi oli hauskaa ja samalla saakelin vaikeaa kun taso oli niin kova.”
Minne reilit sitten sijoittuu perinteisempien kisalajien kartalle? Slopestylen ja reilien miesten avoimen sarjan kultamitalistin Mikko Rehnbergin mukaan “reilit sopii SM-kisoihin just tuollaisella jami – ja ei niin kisa- meiningillä. Eli ei siten, että olisi vaikka ranit, joista paras jää voimaan. Reilijameissa näkee kokoajan mitä kaikki tekee, niin sitten tekee itsekin mieli koittaa uusia ja erilaisia juttuja.” Myös naisten avoimen sarjan voittaja Henna Ikola (Cab1 5050 bs1 pitkään hänkkään + fs 5050:sta fs lip vaihto) kiitteli jam -formaattia: “Jengi on aina ihan fiiliksissa ja kaikki innostuu toistensa tempuista ja alkaa kunnolla tuhoamaan.”

Kisojen yleinen meininki saikin ylipäätään runsaasti kiitosta osallistujilta. Rehnberg kehuu, että “SM-kisoissa on niin rento meininki, kun kaikki on kavereita keskenään, niin ei se tunnu niin kisalta.” Myös Ikola kiitteli kisojen fiilistä ja totesi, että “erityisesti jäi mieleen se, miten huikean kova taso oli nuorimpien sarjassa. Nätti nähdä, että tulee niin paljon kovia junnuja!”
Pistäytyminen SM-skaboissa oli virkistävä kokemus. Iso kiitos Lumilautaliitolle tärkeästä työstä lajin eteen ja kiitos järjestäjille mukavan setin rakentamisesta. Oli erittäin mukava laskupäivä hyvällä porukalla.
PS. Paranemiset ja tsempit harjoituksissa loukkaantuneelle juniorille.
Teksti: Tommi Ollikainen Kuvat: Krister Majander