Matkailu Muut

Tommi Ollikainen matkapäiväkirja #1

Snackbreakin Tommi Ollikainen aka @laku_paavi suuntasi Kanadaan tarkoituksenaan suhata puuteria ja parkkeja. Rodeon sivuille ilmestyy säännöllisen epäsäännöllisesti merkintöjä ja videoklippejä Tommin matkasta lumilautailun luvattuun maahan. Pysy niin sanotusti kanavalla, tästä lähtee.

Päiväkirjamerkintä #1

Olen tullut siihen tulokseen, että mantereidenvälinen lentomatkailu repii mystisen mustan aukon lineaariseen aika-avaruus -jatkumoon. Aikavyöhykkeiden ja päivien heittäessä häränpyllyä aika ja paikka lopettavat olemassaolon: on vain liian vähän jalkatilaa, kehnoa lentokoneruokaa, arvaamattomassa järjestyksessä tapahtuvia auringonnousuja ja laskuja, öitä ja päiviä, ilmakuoppia, unta ja horrosmaista puolittaista hereilläoloa. Sitten, aivan varoittamatta matkaaja saapuukiin määränpäähänsä ja koko matka on vain epätodellinen muisto.

Olin uppoutunut näihin mietteisiin, kun Westjetin lento aivan varoittamatta dumppasi minut Vancouverin lentokentälle. Minun nimeni on Tommi Ollikainen, ja tämä on ensimmäinen reissupäiväkirjamerkintä kuukauden mittaiselta matkaltani Kanadan läntisimpään ja lumisimpaan provinssiin British Columbiaan.

Jos maan päällä olisi paratiisi, olisi se varmaan BC. Luonto tarjoaa jokaiselle jotakin: vuoret ovat isoja, lunta tulee yli 10 metriä vuodessa, valtameri on ihan vieressä, ja keskimääräinen paikallinen on maailman mukavin heppu. Kaikenlisäksi hiihtokeskukset panostavat lumilautailuun pyöreät 100%, rakentamalla kilometrien mittaisia parkkeja, missä härveleitä on peräkkäin enemmän mitä ilman taskulaskinta pystyy laskemaan.

Muhkeasta kymmenen tunnin aikaeron tarjoamasta jetlagista nauttien herääminen Vancouverissa vaati toisenkin kahvin. Majoituin matkabudjettiini sopivasti vanhojen kaverieni Kylen ja Amyn sohvalla East Vancouverissa. Kaupunki on sijaitsee vuorten keskellä ja välittömästä ympäristöstä löytyy kolme laskettelukeskusta, Seymour, Cypress ja Grouse. Jetlagia uhmaten päätimme Kylen ja toisen (mm. Snackbreakin Honyosista) tutun Lucion lähteä Seymouriin.

Seymour olisi Suomessa iso laskettelukeskus, mutta paikallisella mittarilla se on vain pieni mäki. Parkki on kuitenkin viimeisen päälle, ja lisäksi koko vuori kuin suuri skedeparkki. Sidehitit ovat vuoren parasta antia ja laskettavaa riittäisi pariksikin päiväksi. Vancouverin ympäristön mäissä on myös se hyvä puoli, että niissä pystyy laskemaan valojen ansiosta myös iltaisin. Seymour oli myös kohtalaisen edullinen verrattuna isompiin vuoriin: iltamäen lippu puoli kolmesta iltakymmeneen maksoi $44 eli n. 30€.

Tässä kuvaa ja nopea videopätkä Seymourin tarjonnasta. Seuraava välietappi on Whistler, jossa tulemme kuvaamaan katua ja parkkiedittiä Snackbreakin kanssa seuraavaan reilun viikon aikana. Asumisjärjestely on taas viimeisen päälle: majoitumme Jesse Denham-Greerin rämässä asuntoautossa Roland’s pubin parkkipaikalla Creeksidessa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin…

img-20161217-wa0004 img-20161217-wa0005

Edellinen
Seuraava

Kommentit

kommenttia