Eero Ettala on ollut monessa mukana ja nykyään yhä useammin muun muassa juontohommissa TV:n puolella. Kyselimme Eerolta kuulumisia ja tunnelmia tästä kaudesta.
Terve, taidat kikkailla Korean maaperällä tällä hetkellä? Minkälainen meininki siellä on ja mitä oot siellä tekemässä?
Moro! Joo täällä ollaan kuvailemassa Lonkerolle some-kamppista. Ollu kyllä hauska meininki, mutta semi-haastavaa näiden lokaaleiden kanssa säätäminen kun niiltä ei oikeen enkku taivu. Ollut myös pirun kylmä…pikkasen yllätti kyllä nyt Suomi pojan.
Oletko ehtinyt seuraamana yhtään itse kisoja?
Ainoat kisat mitä pääsin katsomaan livenä oli lätkämatsit Suomi-Norja ja Suomi-Ruotsi. Lumilautailu kisoja tietty sitten seurasin parhaani mukaan täällä telkusta, jos oltiin vaan saatu omat kuvaukset jo purkkiin. Liikuttiin kummiskin täysin ton meidän Lonkero-kamppiksen aikataulujen mukaan.
Sulta tulee nyt kaikenlaista mediaa ulos, TV-juontoa ja tää Korean homma. Onko tämä sulle tulevaisuuden suunta duuneissa?
Nyt ollut kyllä kiva tehdä näitä juttuja lumilautailun ohella. Tuntuu, että ittellä on paljon kehittymisen varaa niin se myös motivoi tsemppaamaan enemmän. Oishan se tietysti kiva että kun lumilautailuura loppuu, niin olisi sitten jo jotain muuta kivaa tekemistä kiikarissa. Aika tietty näyttää, että miten paljon noita juontohommia mulle tulee tulevaisuudessa. Itse koitan hoitaa hommani vaan mahdollisimman hyvin ja sitten saa jännittää, että mihin se riittää.
Miten sun kausi on tähän mennessä muuten laskemisen puolelta mennyt, oletko ehtinyt laskemaan paljon? Onko jotain erityistä tulossa tai suunnitelmissa?
Kausi on mennyt tosi mukavasti. Oon tässä kerennyt jo käymään Norjassa, Itävallassa ja Japanissa. Käynyt kuvailemassa jotain katumatskuja mun omaan someen ja muuten vaan nauttinut laskemisesta. Kyllä tässä on vielä lisääkin hauskoja reissuja tulossa loppukauteen. Tällä hetkellä viritteillä yks vähän isompi proggis Pablo Filsin ja Red Bullin kassa, mikä ois tarkoitus kuvata maaliskuun puolella. Mut ei siitä vielä sen enempää 🙂
Teit myös Pihlajalinnan kanssa hienon prokkiksen urheilijan helvetistä. Minkälainen homma se oli?
Se oli hullun makee proggis mun mielestä. Mulla on tunnetusti ollut paljon ongelmia kropan kanssa uran varrella, niin tuntu tosi uskottavalta projektilta itselle olla mukana. Kiva päästä tekemään tollanen vähän taiteellisempi pläjäys, missä pystyy kertomaan omaa tarinaansa. Siinä oli kumminkin huippuporukkaa puikoissa tuotannon puolelta niin mulla oli 100% fiilis, että siitä tulee makee. Itse tosi tyytyväinen lopputulokseen.
Minkälaista apua olet saanut Pihlajalinnalta?
Siellä ollaan operoitu mun polvet 8 kertaa. Ja tietysti myös fysioterapiaa leikkausten jälkeen. Ollut niin makeeta löytää sellainen mesta, jossa on lääkäreitä, ketkä oikeesti välittää ja niiden intressi on aina ollut saada mut takaisin rinteeseen. Ikinä ei olla puhuttu siitä että mun kannattais lopettaa, vaan ennemminkin että mitä kannattaa tehdä että mä vielä pystyn jatkamaan. Kyllä ne on monta kertaa pelastanut mun uran.
Jos vertaa kunnallisen toimintaa ja ammattimaisen urheilulääkärin toimintaa niin olen siinä käsityksessä, että niissä on nykyään todella isoja eroja esimerkiksi kuntoutuksen puolella? Perinteisesti on määrätty lepoa, mutta nykyään urheilufyssarit laittaa aika nopeasti liikkeelle ja rasitukseen?
Todellakin. Onhan se fakta, että onnistunut leikkaus ei vielä todellisuudessa riitä. Leikkauksen jälkeinen kuntoutus on kaiken A ja Ö. Siinä yleensä otetaan sitten urheilijan luonteesta mittaa, että kuinka paljon on valmis tsemppaamaan ja näkemään vaivaa. Joo, se tietysti riippuu että kuinka iso leikkaus ollut että kuinka pian saa ruveta rasittamaan itseään. Pienemmissä operaatioissa nopeammin ja isommissa tietty vähän myöhemmin. Kyllä aina yrittänyt kunnioittaa lääkäreiden ohjeita ja sit kun on ollut lupa tehdä niin sit on tehty omistautuneesti.
Mikä sulle on laskijana ollut kaikista vaikein hetki loukkaantumisien kanssa? Onko ollut sellaista hetkeä jolloin on tuntunut että nyt tää oli tässä?
Kyllä mä muistan sen ekan kerran kun sain lekurilta diagnoosin, että eturistiside oli vasemmasta polvesat poikki ni kyl siinä ihan kalpeni ja näki sen oman uran olevan ohi. Mut sit heti leikkauksen jälkeen mulla olikin katse jo tulevaisuudessa ja siinä että pian olisin taas kunnossa ja takaisin laudan päällä!
Miten sun polvi nyt jaksaa, tällä hetkellä?
Onhan noi molemmat polvet aika surkeassa kunnossa, mut oon rupenut laskemaan vähän sen mukaan että ne ei mua sen enempää häiritse. Pitää nykyään vähän enemmän miettiä, että millasia juttuja pystyy ja kannattaa enää tehdä. Oikeassa polvessa mulla on aika paha nivelrikko, et se ei hirveästi enää koukistu. Eli se, että hyppäisi isosta hyndästä vajariksi tai pitkäksi ja menis iskarit pohjaan, niin se ei oo mulle oikeen enää vaihtoehto.
Oon puhunut polvivammoista paljon nyt skeittaajana tunnetun Marko ”Hakki” Harmaalan kanssa, jolla on polvien kanssa ollut paljon vastaavia ongelmia ja hän on joutunut maksamaan skeittauksesta aika kovan hinnan, koska polvet ovat siinä kunnossa että skeittaus tulee väkisin loppumaan lähivuosina. Onko sulla koskaan sellaista tunnetta että kaikki vammat ja ongelmat kehon kanssa eivät olisi olleet laskemisen ja lumilautauran arvoisia? Antoiko se kumminkin enemmän kuin otti?
Kyl mä oon sitä mieltä, että vaikka oisin tienny että mihin oon ryhtymässä ja kuinka paljon hittiä mä tuun ottamaan ni oisin silti valinnut tän tien. Onhan tää ollut mun elämäni parasta aikaa ja oon päässyt toteuttamaan itseäni mulle rakkaan lajin parissa. Kaikki paikat mitä oon nähnyt, kaikki kaverit kehen oon tutustunut ja kaikki onnistumisen ja epäonnistumisen tunteet. On tää opettanut elämästä tosi paljon. Sellaisia kokemuksia mitä rahalla ei voi ostaa.
Mitä suosittelisit laskijoille, jotka ovat joutuneet pistämään lautaa narikkaan esimerkiksi polvivaivojen takia, kannattaako asiaa katsella vielä uudestaan eri lääkäreiden luona vai tyytyä ekaan diagnoosiin?
Ei missää nimessä kannata tyytyä ekaan diagnoosiin. Kyllä mä sillon ennen ekaa polvileikkausta kävin kolmella eri lääkäriasemalla keskustelemassa ennen kuin sitten päädyin Pihlajalinnaan. On hyvä löytää sellanen mesta just joiden intressinä on saada sut takasin rakkaan lajisi pariin! Ja mitä parempi fiilis sulle on sun lekurista sitä paremmalla fiiliksellä sitä sitten menee leikkaukseen. Ne ei oo ikinä kivoja juttuja, mutta sillä luottamuksella mikä sun ja lääkärin välillä on niin pysytyy tekemään siitä hieman mukavampaa.
Kiitos Eero ja hyviä laskuja loppukauteen!
.gif)