No tässä on kyllä melkonen duetto: Joonas Eloranta ja Tommi Ollikainen.
Teksti: Siv Knudsen Kuvat: Mikko Kempas
Duetto elokuva katsottavissa TÄSSÄ (Online premiere klo 18:00 17.12.):
Kysytään samat kysymykset molemmilta, katsotaan kuinka samankaltaiset, vaiko erilaiset ajatukset heillä elokuvanteon suhteen on.
Joonas Eloranta
Siv: No mites Duetto sai alkunsa, hyvästä lumitalvesta ja halusta kuvailla?
Joonas: Joo juurikin näin. Duetto syntyi hyvästä lumitalvesta nykyisillä kotikonnuilla ja meillä sattu Tommin kanssa hyvin aikataulut ja kiinnostuksen kohteet kohtaamaan.
Se oli tammikuun alku, mä olin turhautunut Helsingissä kun tuntu, et kaikki oli jossain menossa ja soitin sit Lakulle, et pitäiskö tehä jotakin. Laku asuu nykysin Tampereella ja sinne oli kans just tullu lunta, Jokke ja Snibudi olikin itseasiassa just siellä kanssa kuvailemassa Tommin kanssa ja Tommi oli silleen, et tuu tänne. Niinhän mä taisinki sit samana iltana ajaa sinne. Kuvailtiin siellä pari kolme päivää yhessä ja saatiin ekat matskut. Ei me vielä sillon mitään sovittu, mitä me niille matskuille tehään. Soiteltiin siinä ees taas tammikuun mittaan ja sit jommin kummin päin käytiin kuvailee, joko niin, et mä menin Tommin luo Tampereelle tai se tuli meille Helsinkiin. Kunhan kuvattiin ja todettiin, että ompa kyllä hauskaa, että vois ehkä kuvaa lisää. Ja sit kuvattiin lisää. Ja sitä luntakin tuli ja tuli lisää.
Duettoa kuvattiin tammikuun alusta maaliskuun loppupuolelle, että kolmessa kuukaudessa se pätkä synty mutta silleen aika on off itseasiassa. Kuvailtiin aina muutama päivä putkeen toistemme luona kunnon ätäkki päällä niinä päivinä, pari spottia päivässä -tyyppisesti. Sit huilattiin viikko ja nuoltiin haavoja kotonamme kunnes taas sama ralli lähti käyntiin uudestaan.
Helmikuussa meillä olikin raakamatskua about 3-4 minuuttia ja mietittiin, et pitäiskö niistä tehä joku Snackbreak pätkä ja siitä se ajatus sit lähti. Laitettiin sponsseille vähän maistiaisia, et tällasta ois tulossa, ja siellä heräili kiinnostusta. Yuki Threads, Deeluxe ja Union lähti taloudellisesti supporttaan ja sitä kautta me saatiin maksettua kuvaajat ja vähän bensakuluja.
S: Voidaanko fiilistellä vähän kuvaajia?
J: No voidaan! Käytettiin paljon Heini Luotolan kuvauspalveluita, joka otti videoo ja hienoja dokumentaarisia valokuvia pitkin talvea. Tensu (Tuukka Korhonen) kans kuvaili paljon videoo Helsingin päässä. Järvelinin Risto kuvas meitä kaitafilmikamerallaan, ja sekin lysti maksaa kun ne kasetit pitää käsittääkseni lähetellä Saksaan kehitettäväksi.
S: Missä te ootte muuten alunperin Tommin kanssa tutustunut?
J: Oisko se ollu ehkä 2010 kun me molemmat asuttiin Jyväskylässä silloin. Mä tiesin Tommin Mikkelin miehenä, wappulounaalta se varmaan tuli. Siellä oli sillon se spedelinko, joka ampu jengiä lumiukkoon päin, Tommi lenteli siellä ja siitä se jäi mieleen. Sit Jyväskylässä alettiin hengailemaan ja kuvailemaan, ja niiltä ajoilta synty useempikin elokuva ja pätkä. Pariin vuoteen ei olla kauheesti oltu snoukkaamisen kautta tekemisissä mutta yhteyttä toki pidettiin. Viime talvi olikin kyllä hemmetin hauskaa, kun tuntu, et meininki oli samaa kun silloin Jyväskylässä. Muutama silmäryppy oli tullu lisää mutta muuten tuntu kun mikään ois muuttunu.
S: Teilläkin on pitkä historia kuvailua yhdessä takana esim Snackbreakin tiimoilta, oletan, että teillä on muodostunu jo hyvä tapa toimia yhdessä?
J: Kyllä ja et, (olettanut oikein). Me ollaan tosi erilaisia Tommin kanssa. Tommi on aika taiteellinen, suurpiirteinen ja fiilispohjalla toimiva. Mä taas oon saksalainen insinööri, jolla on tarkat raamit ja visiot aina etukäteen spotista, minne mennään ja monelta mennään ja mikä temppu tehdään. Tommi tartuttaa muhun hyvää spontaania hällä väliä asennetta ja luovuutta ja mä taas Tommille varmaankin kuria. Tai en mä tiiä tartutanko mä siihen yhtään mitään hahah… Mutta kaipa me täydennetään toisiamme. Meillä on tosi hauskaa kun me kuvataan, se on tosi luonnollista se yhdessäolo. Voi spekuttaa kuvakulmia ja visioita mut voi myös olla, että meillä on tosi erilaiset visiot niistä usein. Samaan aikaan me osataan kuitenkin keskustella niistä rakentavasti ja päästään hyviin kompromisseihin ja lopputuloksiin.
Mä koen, että toi pätkä vahvasti näyttää meiltä. Viime talvena meillä oli aika samankaltainen visio, et miltä sen laskemisen tulis näyttää kameralla. Haluttiin molemmat leikkaa se 4:3 kuvasuhteeseen ja heittää “edittiblenderiin” sopivasti Videograssia, Impaleria ja tietty Snackbreakkia. Oltiin aika myös samoilla linjoilla, millasia spotteja halutaan laskea ja miten niitä kuvataan.
Musahommien suhteen väännettiin kyllä aika paljon. Tommi halus tehä ite biisit pätkään ja mulla on omanlainen päähänpinttymä, että snoukkapätkien pitää kuulostaa tietynlaiselta, enkä mä en osaa tehä sellasta musiikkia, mikä mun mielestä sopis omaan pätkään. Tommi oli kumminkin periksiantamaton asian suhteen. Ja hyvä niin, se oli itsessään hiton hauskaa se musiikinteko. Vaikka Tommi sen pääasiassa teki, mä vaan painelin jotain nappuloita ja yritin tehä ääniä. Mutta niin, kiitos Tommi että pidit pintas musiikkien suhteen.
S: Mikä sai Joonaksen tekemään vielä yhden partin? Tuleeko vielä se perus “vielä yks” ens talvena?
J: Tähdet oli kohillaan viime talvena, eihän se tiikeri raidoistaan pääse kun menohalua on. Hauska läppähän tää eläköityminen oli, ei voi ku nauraa omalle uholle. Mutta vakavasti puhuen en mä enää haluu stressata siitä että tuleeko matskua tai että pitäis järjestää elämä täysin kuvaamisen ympärille. Kaikennäkönen kuvaaminen on edelleen pirun kivaa puuhaa, mutta ei se ajatus enää oo maailmanloppu että jos ens syksynä ei oliskaan mitään mitä näyttää.
S: Teillä oli ensi-ilta meininkejä Duetto leffalle sekä Tampereella, että Helsingissä. Ja myös Artic weekendillä, kunnon kiertue. Kerro niistä, mites ne meni?
J: Enskareita pitää järjestää kun tuntuu, ettei lumilautailujuhlia ole tarpeeksi. Ja onhan se tärkeää lajin kulttuurinkin kannalta järjestää kokoontumisajoja, jossa nähä jengiä ja spekuttaa matskuja. Perkule ku tekee koko talven töitä, niin kyllähän sitä haluaa babyshowerit järjestää snoukkaleffalle!
Mutta niin, Rovaniemelle me päädyttiin kun Puominen kyseli leffaa näytille sinne Arctic Weekendille ja mielelläänhän sitä sielläki näytti, vaikken itse valitettavasti paikalle päässytkään. Tampere ja Helsinki puolestaan oli luonnolliset paikat järjestää näytös, kun siellä me kuvailtiin. Tampereella oli kreisi meno, oli joku about sata tyyppiä paikalla ja Tunkkaset esiintymässä. Tuntu, et jengi fiilisteli meininkejä. Helsingissä oli paljon rauhallisempaa, Olarin Panimolla oli joku 30 tyyppiä. Siellä me tosin tunaroitiin soundcheck täysin, eikä saatu laskuääniä kuulumaan ollenkaan, ja se tietty harmitti. Äänimaailma kuitenkin yhtä tärkee ku kuvamaailma! Mutta jospa ne äänet toimii kunnolla sitten intterwebsi-versiossa hehheh!
Kiitoksia kaikille asianosaisille, elokuvan edistymistä auttaneille tahoille sekä sponsoreille. Oli kivaa puuhastella teidän kaikkien kanssa! Kiitos myös sulle Siv tästä haastiksesta. Suurin kiitos kuitenkin Tommille about kaikesta. You big boss!!
Tommi Ollikainen
S: No mites Duetto sai alkunsa, hyvästä lumitalvesta ja halusta kuvailla?
T: Jos muistan oikein taisi olla, että Snibudi ja Boldo oli lähdössä johonki kuvailemaan tammikuun alussa. Pyysin ne Tampereelle, kun sinne tuli lunta. Samalla juttelin Jopin kanssa, ja sekin päätti tulla. Kuvattiin tyyliin yksi spotti porukalla. Snibudi ja Boldo ei ihan
vakuuttunut Tampereen lumitilanteesta ja ne jatkoikin matkaa Jyväskylään. Me jäätiin sit Joonaksen kanssa kuvailemaan Tampereelle. Ei meillä ollu mitään leffantekoaikeita siinä, orgaanisesti lähti matskua syntymään ja siitä tämä projekti lähti.
S: Missä te ootte muuten alunperin tutustunut?
T: En mä edes muista. Veikkaisin Wappulounaalla, joskus 2009 ehkä. Enemmän sitten tutustuttiin, kun asuttiin molemmat Jyväskylässä ja kuvattiin yhdessä 1season4reasonsin ”Our Roots” -leffaan.
S: Teilläkin on pitkä historia kuvailua yhdessä takana esim Snackbreakin tiimoilta, onko oikein olettaa, että teillä on muodostunu jo hyvä tapa toimia yhdessä?
T: Kyllä sitä niin voisi väittää. Jopihan on tosi motivoitunut kuvaamisen suhteen. Sillä on aina kauheet listat spotteja ja temppuja, mitä olisi hyvä vetää. Se on vähän järjestelmällisempi sen suhteen. Itse vetää mitä eteen sattuu tulemaan ja tekee mitä pystyy. Se on jees, että molemmat osaa kuvata, ja meillä on yhtenevä käsitys siitä, miltä niiden klippien pitäis näyttää. Jopi on myös järjestelmällisempi somettamissa. Mähän poistin tässä instagramminkin, enkä oo muutenkään hirveesti jaksanu siellä netissä pyöriä.
Poistakaa muuten kaikki se insta, elämänlaatu paranee, lupaan.
S: Oispa usua poistaa insta! Ei sillä kyllä tee yhtään mitään. Mutta fiilistelläänkö teidän kuvaajia?
T: Kyllä. Heini ja Tensu oli messissä, molemmilla oli tärkeä panos pätkään. Ennenkaikkea Heini oli tärkeä osa Tampereen päädyssä, kävi se Helsingissäkin kerran vai kahdesti. Heinihän kävi vaikean loukkaantumisen läpi ja siitä toipuminen oli raskasta. Oli tosi hyvä, että se sai sinä aikana tollasta motivoivaa tekemistä ja me saatiin vastaavasti kuvaaja ja klippejä. Pystyttiin vielä maksamaan sille siitä, se tilanne hyödytti kaikkia paljon. Me voitiin keskittyä laskemiseen ja Heini kuvaamiseen. Ja hauska oli porukalla tehdä! Risto otti kaitafilmejä ja valokuvia, ne kävi Jopin kanssa jonkun verran sessareilla, missä en ite ollu mukana. Enemmänkin ois mielellään Riston kanssa kuvaillu, erittäin jees tuotoksia tulee. Sillä on erittäin hyvä silmä ja tekemisen meininki, pitkän linjan skeitti- ja lumilautaukko kun on. Kempas kävi poikansa kanssa jollain spotilla, aina yhtä hauska senkin kanssa touhuta.
S: Mikä sai Joonaksen tekemään vielä yhden partin? Tuleeko vielä se perus ”vielä yks” ens talvena?
T: Kai sillä oli niin hauskaa touhuta. Sooloprojekti sillä oli siinä alla, niin nyt yhtäkkii olikin crewin tynkä, jonka kanssa puuhata. Kyllähän se siitä intoutui, kun oli vähän mukana lietsomassa. On se sen verran nälkänen ukko, että varmasti sen matskuja vielä jossakin nähään. Eläkepäiviä on turha odottaa vielä.
S: Teillä oli ensi-ilta meininkejä Duetto leffalle sekä Tampereella, Helsingissä sekä Arctic Weekendillä, kunnon kiertue. Kerro niistä, mites ne meni?
T: Mä en itse enää millään jaksanu lähteä ajamaan sinne Arctic Weekendiin niin lyhyen reissun takia, kun oli se kahen tapahtuman säätö pohjalla siinä edellisviikonloppuna ja töitä heti maanantaina. Jos ois ollu teleportti, niin oisin lähteny! Se on kyllä mahtava tapahtuma, sinne vaan järjestäjille rakkaita terveisiä. Hieno homma, kun kulttuuria ylläpidetään ja viedään eteenpäin.
Mulle tuli sellanen poikkeus, etten muistanu olevani valokuvaajana töissä sillä viikolla, kun ne meidän Tampereen ja Helsingin enskarit oli, ja pääsin lähtemään Mikkelistä perjantaina vasta klo 16:30 ja klo21 piti avata jo ovet Tampereella Kennelillä. Iso kiitos Peikille ja Heinille, että saatiin tapahtuma järjestettyä. En itse ihan hirveesti ehtiny fiilistelemään tai rakentamaan koko tapahtumaa, erittäin kiireinen meininki oli sen puolesta. Loppuillasta ei ollut enää ees lipunmyyjää paikalla, kun ei jaksettu enää säätää, nii jengiä vaan käveli sisään. Mutta oli helvetin hyvä meininki! Jopa Mikkelissä on myöhemmin kuullut että, ”ai te olitte ne ketkä järkkäs sen Tunkkasten keikan Tampereella.”
Helsingissä Olarin Panimolla soundit kusi vähän, ei siinä suurempia. Aux-piuha läppärin ja mikserin välissä oli kosketushäiriöinen, eikä kaikki taajuudet kulkenu siitä läpi. Mut onneks ihmiset pääsee sit näkemään soundien kans nyt netissä pätkän. Näitä sattuu, tapahtumia ku järkkää! Kiitos Olarin panimolle, oli hyvää kaljaa. Jokohan Jopi on muuten juonu ne kaikki, perkele…
Vois tässä Jopia kiittää ennakkoluulottomasta heittäytymisestä mukaan mun ideoihin. Ei oo eka kun tehään Snackbreakin kanssa erikoisempia juttuja, tällä kertaa tehtiin koko snoundtrack leffaan itse. Jopi lähti mukaan ilman varsinaista kokemusta musiikin tekemisestä. Oli pirun hauska pitkä viikonloppu Mikkelissä, pitkiä päiviä vietettiin syntikan ja rumpukoneen ääressä. Eniten fiiliksissä, että pakotin Jopinkin räppäämään ensimmäistä kertaa elämässään!
S: Tää kyllä räjäytti viimeistään odotukset leffasta, en malta oottaa, et pääsen näkee tän!
.gif)