Toimitus lähti tutustumaan Kouvolassa sijaitsevaan Mielakkaan ja samalla katsastamaan Lumilautaliiton järjästämien parkkisessareiden meininkiä. Tällä kertaa paikalla oli Snackbreakin Joonas ja Tommi, sekä australialaispainotteinen Odd Folks ryhmä. Kyselimme vähän Jopilta ja Tommilta Mielakasta ja tapahtuman tunnelmista sekä nappasimme muutaman kuvan pimenevässä Mielakan perjantai-illassa. Toimituksen puolesta voimme suositella maakuntamatkaa Mielakkaan, erittäin asiallinen parkki, varsinkin jos reilit kiinnostaa.
Joonas Eloranta: Mietin pitkään, millä aforismilla alottaisin kirjoittamaan Kouvolan kruununjalokivestä eli Mielakan laskettelukeskuksesta ja aikani internettiä tutkittuani törmäsinkin erääseen kouvolalaiskyselyyn. Sieltä silmiini pisti seuraava fraasi, johon voikin hyvin kiteyttää myös meidän reissumme: “Kouvolas on kaikki lähel ja hyvin kunhan vaan yhteistyötä tehää.“
Näin se on, nimittäin kun ajaa aavistuksen ylinopeutta nelivetoisella Jeepillä hiljenevää iltaa vasten, niin Helsinki-Kouvola erikoiskoe taittuu yllättävänkin nopeasti. Mutta emmehän me tietenkään aja ylinopeutta koska matka on todellisuudessa vain reilut 100 kilometriä ja sen jokainen jaksaa odottaa. Joka tapauksessa me evästaukolaiset, (Snackbreak) omituiset australialaiset (Odd Folks), Mielakan paikallinen kerma sekä muutama paikalle kutsuttu paha pimu oltiin ennätetty tutustua Mielakan parkin tarjontaan jo muutaman päivän ajan ennen varsinaisia lauantai parkkisessareita. Yhteistyössä Mielakan parkkitiimin kanssa olimme viritelleet parkkiin muutaman erikoisreilin, sheipanneet vanhat toimiviksi havaitut kamat viimeisen päälle ja kaivettu reilit esiin uuden lumen alta joka ilta. Ja uskokaa tai älkää, mutta ilmastonmuutoksesta huolimatta ainakin Kouvolassa saatiin nauttia runsaslumisesta ja raikkaan talvisesta säästä tuona viikonloppuna!
Eikä lauantaikaan tehnyt poikkeusta sääntöön. Aurinko paistoi, mäki oli loistokunnossa ja paikalle oli kerääntynyt autolasteittain jengiä, aina Helsingistä saakka, mikä luonnollisesti lämmitti allekirjoittaneen ja epäilemättä myös monen muun mieltä. Ja miksipä ei lämmittäisi, onhan porukalla aina kivempi sessailla, oli kyseessä sitten parkkisessarit tai vaikkapa kaljasessarit!
Parkkisessareiden henkeen sessailimme Mielakan parkin kamoja melko kokonaisvaltaisesti koko päivän, mutta ainahan soppaa pitää jotenkin hämmentää. Tällä kertaa Lauri-liitosta-päivää oli omin kätösin rakentanut korkeushyppytelineen, mikä osoittautui yleisön suosikiksi (tai ainakin allekirjoittaneen suosikiksi). Auringon lämmittämien reisien voimalla ainakin paikallinen päällikkö Arttu Paloniemi paineli kevyesti riman yli vielä lähempänä metrin lukemia. On se kova äijä! Myös toinen mieltä lämmittävä haaste oli suorittaa lyhyeen polejamiin Ruskotunturin editistä tuttu natas spin 360 vapaavalintaisella laudan pyöräytyssuunnalla, mutta tällä kertaa tuo haaste taisi olla liikaa, sillä se jäi näkemättä. Monta muuta mielenkiintoista liikellä kuitenkin nähtiin ja villien sessareiden ohella kovaääniset pitivät huolta, että rytmimusiikki meni jokaisen sessailijan luihin ja ytimiin ja tulikuuma grilli puolestaan hoiti ravitsemukselle saman osoitteen. Näihin tunnelmiin olikin lopuksi hyvä kokoontua yhteen ja jakaa Superparkin ja Burtonin lahjoittamat palkinnot päivän kovimmille sessaajille ja tsemppaajille!
Eikä siinä vielä kaikki, niinkuin hyvässä mainoksessa kuuluu sanoa. Nimittäin sessareiden jälkeen kokoonnuimme Mielakan kahvioon kuuntelemaan Snackbreakin Lakun ja Joonaksen video workshoppia, missä käytiin läpi edellisten päivien videomateriaali ja yhdessä opettelimme niiden editointia reilun tunnin verran. Tähän yhteyteen voidaankin lanseerata uusi fraasi eli kun Laku puhuu niin yleisö kuuntelee, sillä näin se todellakin meni. Toimitus jääkin innolla odottamaan uuden sukupolven tulevia Mielakka-edittejä…
Erityisesti mieleen jäi kuitenkin Mielakan halu ja kyky tehdä saumatonta yhteistyötä eri tahojen kanssa. Vilpitön toiveemme nkin, että oltaisiinpa kaikkialla yhtä kiinnostuneita parkista, palautteesta, laskijoiden mielipiteistä ja kehitysehdotuksista kuin Mielakassa niin Suomen lumilautailukulttuuri voisi vielä entistä paremmin.
Siis; jos yhteistyö on voimaa niin Mielakka on ylivoimaa!
Kuvia Perjantain sessareilta 24.2.2017. Kuvat: Mikko Kempas (Ensimmäisessä kuvassa Joonas Eloranta taistelee tiensä S:n läpi fs boardilla.)
Tommi Ollikainen: Edellinen vierailuni Mielakkaan oli tapahtunut joskus viime vuosituhannen puolella, joten sivistävä maakuntamatka Kouvolaan oli jo varsin paikallaan. Koko Kaakkois-Suomi oli torstai-iltana sakean lumimyrskyn vallassa, mutta Nissanini se vaan selvitti huonokuntoisen tien Heinolasta Kouvolaan puhtain paperein.
Pian Kymenlaakson tasangon keskeltä eteeni kohosi Mielakan jylhä profiili.
Keskus oli jo kiinni, mutta kahvilassa ei levätty. Lumilautaliiton parkkisessarit oli tulossa tunturiin lauantaina. Heti seuraavana päivänä oli luvassa Kouvolan paikallisen lumilautaseuran perinteiset KOSB-sessarit. Ilmassa oli urheilujuhlan tuntua. Mielakan parkkitiimin arkkitehdit olivat komentokeskuksiensa ääressä 3-D-mallintamassa sopivia suorituspaikkoja viikonlopun rientoihin. Ajatuksia syntyi, ja niitä laitettiin käytäntöön.
Kansainvälisiä tuulia Mielakan vuoristoilmaan oli tuomassa myös Australialais-Uusi-Seelantilainen Odd Folks -leffaryhmä. Porukka on Suomessa kuvaamassa, ja nämä tulivat kutsumanamme kokemaan suomalaista grassroots-lumilautakulttuuria.
Produktio löytyi eksyneen näköisenä Mielakan kahvion nurkkapöydästä. Vaihdoimme yläfemmat ja otimme kelkkakyydin toiselle puolen Kouvolan vuoristoa.
Kaksi kissaa ja suuri joukko vapaaehtoisia oli möyhimässä parkkia uuteen uskoon. Meiltä kyseltiin paljon vinkkejä ja ideoita, joihin osasimme antaa vain vähän vastauksia. Keskityimme laskemaan.
Mielakan parkki on todella maukas. Skedereilin korkuisia sinisiä pötkylöitä löytyy vähän jokaisessa mahdollisessa muodossa ja koossa ripoteltuna pitkin loivaa takarinnettä. Toimii.
Kansainvälinen seurueemme vietti seuraavat kolme päivää suhaillen parkkia. Joukkoon liittyi vahvistuksia sekä Kouvolasta, että Etelä-Suomesta. Aurinko paistoi, rinne oli kunnossa ja jengi nautti. Oli rento nähdä montaa vanhaa kaveria ja tutustua uusiin. Erityisen siistiä oli nähdä, kun Iina ja Sara liputtivat suomalaisen naislaskemisen ilosanomaa. Lumilautailu voi Kouvolassa hyvin.
Hauska sattuma, mutta pyörähdys yöelämässä pohjusti jälleen myös biisivalinnat edittiin – näin kävi myös meidän edellisellä Parkkisessarit-stopilla Oulussa Autiomaan keikan myötä. Suurkiitos Mannosen Tuomolle, joka vaikuttaa molemmissa videon soundtrackista vastaavissa yhtyeissä. Suosittelen laittamaan Kivesveto Go Go- ja Lasten Hautausmaa -yhtyeet kuunteluun.
Video jatkakoon siitä, mihin sanat loppuvat (Coming soon…)
Parkkisessareiden tunnelmia lauantailta 25.2.2017. Kuvat: Lauri Valonen
Lisätietoja parkkisessareista: http://www.fsa.fi/kilpailuttapahtumat/tapahtumat/parkkisessarit/
Kauden loput parkkisessarit:
23.3. Kasurila (FSA X Snackbreak)
21.4. Pyhä / Anttisworld Cup
.gif)