Wappulounas on suomalaisen lumilautuilun suurimpia instituutioita. Keväiset kuninkuusravit, joihin kokoonnutaan kauden päätteeksi ottamaan mittaa toisista laskijoista ja pitämään hauskaa. Oikeastaan Wappulounas on myös ainoita kisatapahtumia, missä näkee nuoret junnut ja vanhat eläkeläiset samalla kisa-areenalla. Se on myös niitä harvoja tapahtumia, missä katsojana on yhtä hauskaa kun kisalaskijalla. Enemmän kisasuorituksiin pohjautuvat kisat muodostuvat Suomessa yleensä vähän itseään toistaviksi, kun laskija toisensa jälkeen tippuu tornista alas, mutta Wappulounaalla parkin puoleen väliin pystytetty bilekeidas, terassit ja iltariennot pitävät huolen, että paikalla viihtyy, vaikka nimeä ei osallistumiskaavakkeeseen laitakaan. Wappulounaan kisakonsepti takaa myös sen, että katsojalla on mielenkiintoista katsottavaa radan ulkopuolisten tapahtumien lisäksi myös radalla, sillä yhtään samanlaista kisasuoristusta ei päivän aikana näkynyt. Wappulounas on yksi harvoja tilaisuuksia, missä on mahdollista nähdä muun muassa Enni Rukajärvi, Antti Autti, Heikki Sorsa tai Roope Tonteri ottamassa mittaa mielikuvituksella rakennetusta parkista.
Henkilökohtaisesti, vaikka monessa paikassa on tullut käytyä, ei Wappulounas ole kuulunut niihin. Ehkä sen on tehnyt ajankohta; keväisestä Helsingistä on ollut vaikea lähteä kohti pohjoista kun Talman kausi on ollut jo kuukauden verran ohi siinä vaiheessa. Tällä kertaa toimitukseen kävi kumminkin käsky lähteä katsomaan menoa paikan päältä, jolloin ilmoittauduin välittömästi vapaaehtoiseksi. Kaikkea on kokeiltava ainakin kerran, eikä Wappulounas tee tässä poikkeusta.
Mielikuvissani ajattelin, että kyseessä on aika kostea tapahtuma, jossa terassin meininki on vähintään yhtä kova kuin itse rinteiden. Kisakuntoni ei nyt enää näillä ikävuosilla ole parhaasta päästä, joten etukäteen kauhistelin pääseeköhän tässä laskemaan ollenkaan, vai meneekö kaikki aika afterin auringossa ensimmäisen illan juhlimista parannellen.
No, pelkoni oli täysin perusteeton. Päällimmäinen kokemukseni Wappulounaasta oli, että se on ennenkaikkea hyvän mielen laskutapahtuma, missä sessataan yhdessä. Toki, hauskaakin pidetään, mutta se keskittyy enemmän iltaan ja yöhön, eikä hauskanpitoon ole mikään pakko raahautua, jos ei halua. Jos rinteestä ei jaksa heti meiningin loputtua suunnata Pisteeseen niin parkilta löytyi kyllä laskuseuraa yllin kyllin ja lauantain kisojen jälkeen parkkia sai sessata rauhassa. Tämä, jos joku, onkin loistava syy lähteä Wappulounaalle, sillä parkki oli hauskinta, mitä olen Suomen oloissa laskenut. Mistään muualta ei ole löytynyt näin paljon näin uusia linjoja ja mahdollisuuksia. Oikeastaan edes mitään temppuja ei tarvinnut tehdä kun pelkkä alueen laskeminen oli niin palkitsevaa. Banked-rata jäi valitettavasti sunnuntain kehnon sään takia käyttämättä kisoihin, mutta testilaskujen perusteella sekin oli erittäin onnistunut. Harvoin on ollut laskeminen yhtä hauskaa kun banked-radan, pipen, sidehittien ja wallriden yhdistäminen samaan laskuun. Tälläistä pitäisi saada kaikkiin parkkeihin paljon enemmän.
Itse kisaa oli myös mukava katsoa. Meininki ei venynyt hirveän pitkäksi vaan tiimikisa vedettiin aika nopeasti läpi ja yksilökisassa oli sitten enemmän vain sitä parasta suoritusvarmuutta. Jengi leiskautti ykkösellä käsittämättömiä gäppejä, kuten Pellimiehen repäisyt ja Tim Vanarin basaarihenkinen ilmalento.
Sitten se iltaosasto. Olihan sitä, eikä sen yksityiskohtiin kannata paneutua liikaa. Sanotaan vaikka että tämän lähemmäksi Spring Break -tyylistä hurmosta en ole Suomessa päässyt. Pisteen iltameiningit olivat melkoiset. Harvemmin olen nähnyt sellaista meininkiä, mitä DJ Chili Joel ja kumppanit pitivät yllä lauantain pimenevässä illassa. Monisatapäisen yleisön yhteislaulaessa viimeisenä biisinä Pate Mustajärven Ukkometsoa, tietää että meininki 0n 110% onnistunut.
Oma osansa Wappulounaan perinnettä on kisojen ja Pisteen väliset tapahtumat. Toinen eksyy katsomaan terassin keikkoja ja toinen tutustuu hotellihuoneiden monipuoliseen viihdetarjontaan. Salaperäinen Ruka Closeed huolehtii tiedotuksesta ja satunnaisten vihjeiden perusteella oikeaan hotellihuoneeseen eksyessäsi saatat löytää vaikka breikkiringin tai live-keikan. Parasta iltaohjelmabingoa mitä löytyy.
Sunnuntaina osallistujat kapusivat vielä sessamaan Ski or Die -tapahtumaa varten kyhättyä quarteria peruutetun bankedin tilalta. Sää ei sunnuntaina suosinut, mutta meininki oli silti lämminhenkinen kun jengi otti toisistaan mittaa muun muassa handplanteissä, kornerissa ja isommissa ilmoissa.
Kiitos Ruka! Tehokas viikonloppu täynnä hyvää laskemista ja hauskanpitoa. Varaukseton suositus Wappulounaalle.
Tälle kaudelle Wappulounas järjestetään 13. kerran Rukalla. Tätä ennen tapahtuma on järjestetty muutaman kerran toisaalla, eri nimellä.
Tulokset 2017
Wappulounaan Mr. Fiilis: Tim Vanari aka Mr. Bazr
Juniori sessaaja: Dennis Larkiala
Naisten race arenan sessaaja: Enni Rukajärvi
Kovin ilma: Sami Luhtanen
Kovin tycittäjä: Aleksi Partanen
Mr. Style: Joel Lahti
Over all naiset: Enni Rukajärvi
Over all miehet: Tommi Rokolampi
Wappulounas tällä kaudella RUKALLA 28.4.2018 – 1.5.2018
Lisätietoja: http://www.ruka.fi/wappulounas
Teksti ja kuvat: Mikko Kempas
.gif)